Whitsunday Islands

Australiassa sataa vetta. Jos luulitte, etta taalla karsitaan vain todellisesta kuivuudesta ja pensaspaloista, olitte vaarassa. Olen paikassa nimelta Airlie Beach ja taalla on satanut lahes kaatamalla eilisesta lahtien. Sadepaivat voivat olla oikein rentouttavia kotona kun voi maata hyvalla omatunnolla sangyssa tai katsoa telkkaria koko paivan, mutta tallaisessa lomaparatiisissa (=turistirysa) ei ole yksinkertaisesti mitaan tekemista. Mulla ei ole edes hostellihuonetta jossa maata, koska check out time oli kymmenelta aamulla.

Jatkan tanaan matkaani Hervey Baylle ja Fraser Islandille, jossa menen kolmen paivan jeeppisafarille. Paikka on kuulema upea. Toivottavasti saakin jaa tanne ja Fraserilla paistaa taas aurinko. Fraser Islandilla on (kuuleman mukaan) Australian ainoa puhdas dingoesiintyma. Muulla dingot ovat sekoittuneet koirien kanssa. Dingoja ei tarvitse muuten pelata, mutta ne tekevat kuulema kaikkensa polliakseen ruuat, joten niista pitaa pitaa huolta. Dingojen lisaksi Fraserilla pitaisi olla sademetsaa, hiekkarantoja ja ainakin yksi iso jarvi, jossa voi uida. Mereen ei saa menna haiden ja meduusoiden takia.

Vietin joulua kilpapurjeveneella nimelta Boomerang. Saa oli jatkuvasti loistava, tai siis aurinkoinen ei kovin tuulinen. Kavimme snorklaamassa useita kertoja ja muuten nautimme vain auringosta tai hyvasta ruuasta. Nukuin purjeveneen kannella tahtien alla. =)

Cairns

Raikuli, raikuli! Lensin viime lauantaina Cairnsiin ja taalla ollaan nyt paistateltu lahes viikko. Ensimmaisen paivan chillailin, mutta sen jalkeen aika onkin mennyt sukelluskurssilla. Maanantain ja tiistain harjoittelin uima-altaassa ja keskiviikkona ja torstaina olin sukeltamassa Great Barrier Reefilla. Majoitus oli isohkossa laivassa (20 hyttia) ja sielta sitten sukelleltiin katselemaan riuttaa. Oli todella upeaa, vaikka pitaa kylla sanoa etta WA:n Coral Bay on ehka viela parempi. Nain taallakin kuitenkin pari haita ja kavin rapsuttamassa kilpikonnaa. Lisaksi nain meduusoita. En kuitenkaan niita tappavan myrkyllisia Box Jellyfish -kavereita. Uiminen rannoilla on niiden takia kielletty ja sukeltaessakin kaytimme suojapukuja, vaikka vesi onkin melkein +30c.

Tanaan kavin katsomassa Cape Tribulationin. Sademetsaa ja upeita rantoja. Laitan kuvia myohemmin kun saan kameran mukaan tanne nettikahvilaan. Reissulla nahtiin myos yksi krokotiili ja pari kengurua.

Lahden huomenna kohti Whitsunday islandsia. Menen jouluksi purjehtimaan 25 paikkaisella kilpapurjehdusveneella ja sen jalkeen sitten kolmen paivan jeeppisafarille Fraser islandille. Sitten onkin suunnitelmat auki. Voisin menna viettamaan uutta vuotta Sydneyin, mutta en oikein halua. Koko kaupunki on niin tayteen ahdettu, etta mihinkaan ei varmaan mahdu. Saapi nahda.

Muutosten aika

Arvaustauti on pahin sairaus mitä olen koskaan sairastanut. Kaikkien omaa elämääni koskevien päätösten tekeminen on aina ollut ihan helkkarin vaikeaa. Täälläkin olen nyt miettinyt kaikkea suuntaan ja toiseen, enkä ole osannut päättää mitä haluan ja mitä en. Tänään kuitenkin sitten vain ostin lentolipun Cairnsiin, Great Barrier Reefille. Ostin vain menolipun, koska aion matkustella hieman fiiliksen mukaan. Huippua! Hyvä minä. Lähtö on lauantaina. Tarkoituksena on aloittaa reissu Great Barrier Reefiltä ja käydä sukelluskurssi siellä. Cairnsissa ei voi uida tähän aikaan vuodesta, koska on niin lämmintä, että rannat ovat täynnä Box Jelly Fishejä, joiden sanotaan olevan Australian vaarallisimpia eläimiä. Polttamaan voi kuolla. Sukeltamaan riutalle kuitenkin pääsee. Cairnsista aion jatkaa Whitsunday Islandsille uimaan ja ihailemaan maisemia ja sieltä sitten Fraiser Islandille ja edelleen Brisbaneen ja Sydney:in.

Samalla kun päätin lähteä seikkailemaan päätin myös lähteä pois kalliista kaupunkiasunnostani alkoholisti kämppiksen luota. Pääsin majailemaan ystävieni Johannan ja Adrianin nurkkiin lauantaihin saakka ja saan myös jättää valtavan tavaravuoreni tänne lähtiessäni reissuun. Muutin tänään ja kirjoittelen nyt täältä. Kaiken joulupostin saa lähettää tähän osoitteeseen ja se myös tulee perille (sori A-L). 11/117 Park Street St. Kilda West VIC 3182.

Johanna on ruotsalainen tyttö, joka oli Melbun yliopistossa vaihdossa viime vuonna ja löysi täältä itselleen australialaisen miehen Adrianin ja nyt tyypit asuvat täällä Melbournessa yhdessä. Aikovat muuttaa kuulema vuoden päästä Ruotsiin.

Ystäväni Fran kysyi minulta yksi päivä, että miten olen muuttunut Australiassa olon aikana. Sanoin heti, etten luultavasti mitenkään muuten paitsi, että syön avokadoa nykyään päivittäin. Suosituin sushirulla, jota täällä myydään joka nurkassa on lohi-avocadorulla $2. Nam. Jos havaitsen jotain syvällisempiä muutoksia itsessäni (näiden fyysisten muutosten lisäksi) voin raportoida niistä myöhemmin.

Oletteko muuten koskaan kuulleet, että ihminen nielee n. 50 (vai oliko se 100) hämähäkkiä elämänsä aikana? Olen aina ihmetellyt asiaa, mutta täällä ollessani varmasti kirinyt omaa kiintiötäni. Löysin sängystäni joka päivä hämähäkkejä. Tyypeillä oli varmaan joku pesä siellä. Hämyt ovat onneksi niin pieniä, että niistä ei ole mitään haittaa, eivätkä ne pelota minua. Löysin yksi päivä yhden kaverin korvastani. :)

Olen vielä tämän viikon töissä Deloittella. Homma menettelee, mutta "pomo" on joku ihme naisvihaaja tiukkis. Siis sellainen lapseton uranainen, joka ei halua kenellekään muulle mitään hyvää ja joka ei osaa sanoa asioita ystävällisesti. Työkaverit ovat kuitenkin mukavia ja minusta on ollut kivaa olla töissä täällä ja nähdä hieman kuinka hyvin pärjään. Tänään soittelin asiakkaille ja tarkistin heidän sähköpostiosoitteitaan. En ehkä ollut paras henkilo hoitamaan asiaa, koska en vieläkään "pärjää" puhelimessa kunnolla. Asioita voi olla todella vaikeaa kuulla ja kaikki pitää pyytää tavaamaan. No kun on harjoitellut hyvin, osaa sitten tulevaisuudessa.

Töitä ja työmuotia

Olen ollut nyt töissä reilun viikon. En ole varma jatkuuko työt ensi viikolla vai ei. Saa nähdä. Töiden tekeminen täällä ei ole yhtään sen kivempaa kuin Suomessa. Ajattelinkin tästä eteenpäin panostaa vain rahan keräämiseen, jotta voin matkustaa Great Barrier Reefille ihmettelemään luonnon kauneutta.

Aloittaessani Deloittella ihmettelin kun kaikilla miehillä siellä oli kamalat poskiviikset, sellaiset suun ympäri menevät. En kysellyt asiasta enempää, ajattelin, että se on joku osaston inside läppä tai jotain. Perjantaina kävi ilmi, että työporukat olivat keränneet rahaa hyväntekeväisyyteen November nimisen tapahtuman merkeissä ja tämän tapahtuman teemaan kuului viikset. Perjantaina Deloittella tarjoiltiin kuun vaihteen kunniaksi juomia ja ruokaa. En jäänyt ilman. Pääsin myös mukaan itse Movember bileisiin. Oli hauskaa!

Töissä pitää olla pukeutunut asiallisiin vaatteisiin ja jouduinkin hieman shoppaamaan uuden työpaikan kunniaksi. Kaikki puserot ovat täällä mallia mama, kuten jo aikaisemmin kerroin. Ihan hyvä mulle. Saan suklaavararenkaan piiloon muiden tuomitsevilta katseilta. Kävelen töihin aamuisin keskustan läpi ja trendinä näyttää olevan että kaikki pukumiehet ja -naiset menevät töihin jakkupuvuissaan ja juoksulenkkarit jalassa. Se on musta hauskaa, joskin käytännöllistä. Lenkkarit ovat muutenkin trendijuttu ja niitä käytetään kaikkien vaatteiden kanssa. Myös mekkojen. Tässä vinkki ensi keväälle.

Tammikuussa kotiin

Otin hieman jatkoaikaa ja siirsin lentolippuni tammikuulle. Palaan Suomeen 26. tammikuuta. Ajattelin, että en viitsi tulla täältä kesän keskeltä sinne räntäiseen ja pimeään Suomeen. En tiedä vielä mitä teen jouluna ja uutena vuotena. Hieman ongelmallista on, että kaikki mun vaihtarikaverit lähtevät himoihinsa ihan pian. Osa on jo lähtenyt. En tiedä kenen kanssa sitten leikin...

Elämä kokeiden jälkeen on jatkunut leppoisasti. Olen ollut viihteellä ja käynyt eläintarhassa. Ei mitään huippuerikoista. Olen myös katsellut jotain hieman halvempaa ja vähemmän tupakalle haisevaa murjua loppuajaksi. Kyllä, on mahdollista asua kolmessa eri osoitteessa vaihdon aikana!

Halusin jäädä tänne Melbourneen erityisesti siksi, että voisin hieman työskennellä täällä. Kävin aikoja sitten työhaastattelussa yhdessä asianajotoimistossa, mutta en voinut työskennellä siellä, koska mun typerällä opiskelijaviisumilla sai työskennellä vain 20 tuntia viikossa (EU:ssa on paljon hyviä puolia). Sen jälkeen hain hieman laiskasti töitä, koska piti keskittyä kokeisiin. Viikko sitten kävin kuitenkin toisessa työhaastattelussa ja tänään soitettiin ja pyydettiin aloittamaan työt keskiviikkona Lloydsilla! Jee! Käsitin, että siellä pitää käyttää jotain jakkupukua ja vissiin mulla ei ole ihan hirveästi mitään työvaatteita täällä messissä. Pitänee mennä jostain kirpparilta ostamaan.

Oletteko muuten kuulleet PISA-testistä? Todella monet täällä ovat sanoneet minulle, että Suomessa on maailman paras koulutusjärjestelmä ja Suomi on oppimistulosten kärkimaa. Kyllähän olen aina tiennyt, että me ollaan helvetin fiksuja ja filmaattisia, mutta en tajunnut, että PISA-testin mukaan ihan oikeastikin sijalla 1. Go Suomi! Huomautin tästä hollantilaiselle kaverilleni ja sanoin olevani paremmin peruskoulutettu kuin hän. Nyt meillä on kisa menossa ja odotamme pian julkaistavia uusia tuloksia. Peukut pystyyn, että Suomi pitää ykkössijan!

Viimeinen koulupäivä

Nyt se päivä on koittanut, viimeinen päivä opiskelua ja huomenna viimeinen koe. Yhyy! Miten tämä muka meni näin nopeasti? Epäreilua. Joudun sanomaan kaikille kirjastontädeille jäähyväiset ja käydä vilkuttamassa kirjaston joka kolkassa. Pitää varmaan myös mennä viimeiselle sushilounaalle kampusalueelle.

Yliopisto kyllä tarjosi minulle toista lukukautta ja tekisi mieli ihan oikeasti jäädäkin. Olen uhrannut asialle monta ajatusta, mutta nyt kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että palaan Suomeen. Toivottavasti vanhana ei harmita. En kuitenkaan ajatellut palata Suomeen ihan heti, vaan vasta tammikuussa. Aion viettää joulua rannalla B)

Kävin eilen ensimmäisessä kokeessani. Ei mennyt mitenkään kovin hyvin. Kirjoitin ensimmäistä vastausta 2 tuntia ja kahteen seuraavaan tehtävään jäi aikaa 1 tunti. En tiedä meneekö läpi. Jos rehellisiä ollaan, niin ei ne kyllä tollasia saisi päästää läpi. Kokeeseen sai tuoda oppikirjan ja mitä tahansa muuta materiaalia. Mulla oli loppujen lopuksi kamaa niin paljon, etten saanut pidettyä niitä edes siinä pöydällä. Koevalvojat kävivät vähän väliä kysymässä, että onko mulla kaikki ok. No ei tietenkään ollut. Olen maannut rannalla ja ollut viihteellä. Kaikki olisi ollut ok, jos olisin saanut enemmän vihiä tehtävien vastauksista.

Kävelin yksi päivä lähipuiston läpi ja siellä oli menossa paikalliset häät. Oli aika erikoiset. Jäin seuraamaan vihkitilaisuutta ihan mielenkiinnosta. Morsiamella oli musta hääpuku ja 6 kaasoa/morsiustyttöä. Täällä on tapana pyytää kaikki lähimmät kaverit morsiustytöiksi. Sulhasella myös oli 6 kaveria. Morsiustytöillä oli hienot vaaleanpunaiset mekot kaikilla. Olivat tosi söpöjä! Vihkikaava ei ollut kristillinen, eikä mitenkään uskonnollinen muutenkaan. Vihkimistä suorittava henkilö oli kuin TV-juontaja, hänellä oli korvaan ripustettava mikrofoni ja hän veti oikein kunnon showta, "tässä on morsian, Annie! Taputetaan kaikki Annielle!". Hieman ihmettelin, oli aika erikoista touhua...

Lähden nyt mikroshortseissa ja topissa kirjastoon. Ulkona on yli +30 lämmintä. Kirjasto on hyvin ilmastoitu. Pitänee ottaa jotain lämmintäkin mukaan.

Ruisleipää ja salmiakkia

Ruoka-aiheiset otsikot jatkuvat. Kävin eilen yhden suomalaisen tytön kanssa Melbournen Suomi-seurakunnan myyjäisissä. Ostin salmiakkia, ruisleipää ja Fasun sinistä. Nam, nam. Suurin osa on nyt jo syöty. Tietysti.

Alkuun kun tulin tänne, yritin parhaani mukaan varoa tapaamasta yhtään suomalaista, ja kun niitä ei löytynyt, menin itse etsimään. Melbournessa on Suomi-talo, jossa on toimintaa joka viikko. Viime viikolla oli siellä pelaamassa pesäpalloa tyyppien kanssa ja tarkoitus oli mennä tänäkin aamuna, mutta tuolla ulkona sataa niin ei huvita. Lisäksi mulla on huomenna ensimmäinen koe jonka teen ja reputan täällä. Olen ollut niin laiska, että hävettää ihan oikeasti. En ole käytännössä lukenut ollenkaan, enkä tajua aiheesta mitään. Ei ole menossa läpi.

Suomalaisista vielä... Toimintaa täällä järjestetään Suomi-talolla ja seurakunnalla. Suomi piffaa tänne pastorin, joka kuulema suurimmaksi osaksi pelaa golffia. Ei ole rankkaa. Täällä asuu noin 900 suomalaiseksi laskettavaa henkilöä. Monet ovat muuttaneet joskus 50-luvulla ja kasvattaneet lapsen íhan ausseiksi. Lapset eivät siis enää puhu suomea. Löytyy tosi juuri muuttaneita suomalaisia nuoriakin. Erilaisten tapahtumien suomihenki on kuitenkin korkealla. Jotain asiasta kertoo alla oleva kuva.



Heräsin tänään valmiina aloittamaan päiväni ruisleivällä. Olin eilen ostanut lisäksi juustoa ja kinkkua. Molemmat ovat harvinaista herkkua meidän jääkaapissa. Yöllä kusipää aasi sikanaama kämppikseni olikin sitten vetänyt rumaan turpaansa suurimman osan kinkusta ja juustosta ja päättänyt kännissä myös rikkoa minun juustohöyläni. Täytyy sanoa, että on kevyt vitutus. Maksan jo ylihintaa tästä kämpästä ja sitten saan vielä ruokkia työssäkäyvän juristin. Muutenkin koko tyyppi on niin vastenmielinen ja likainen, että ei tosikaan. tyyppi voi ihan kevyesti jättää lautasellisen ruokaa homehtumaan pöydälle kahdeksi viikoksi ja stumpata röökit lautasille. Täällä vaan on välillä niin oksettavaa. Pitää sanoa sille jotain.

Voihan vihannes

Kävin nyt aamulla lähelläni olevalla Victoria Marketilla, joka on iso toripaikka kauppahallin kera. Ostan ruokani yleensä kaupasta, koska Vic menee kiinni jo kahdelta. Tänään olin kuitenkin reippaasti siellä jo kahdeksalta ostamassa halpoja vihanneksia ja hedelmiä. Hieman ehkä innostuin kun kotiin tullessani minulla oli kolme rasiaa kirsikkatomaatteja, kilo mansikoita, kaksi kurkkua, appelsiineja, kiivejä, persikoita, erialisia salaatteja, tavallisia tomaatteja, viinirypäleitä, fetaa, paahtopaistia, juustoa ja hiton kalliita artisokan sydämiä. En tiedä miten saan noi kaikki syötyä, kun en edes vietä aikaa 'kotona'. Varmaan mätänevät jääkaappiin.

Ruuan lisäksi Victoria Marketilta saa kaikkea mahdollista roinaa. Olen ostanut sieltä esim. korvakorut ja arm bandin i Podille (melkein aidon Apple-tuotteen). Ajattelin vielä katsella josko löytäisin jotkut kivat kengät ja kotieläimeksi voisin ostaa söpön pienen tipun.





Opiskelu on kurjaa. En tajua KV-oikeudesta mitään. Olen yrittänyt löytää typerästä ja vaikeasta kirjasta, jota meidän pitää lukea, jotain pointtia, mutta ei tunnu löytyvän. Nyt tajusin, että ei sitä olekaan. Ei sellaista asiaa kuin kansainvälinen oikeus ole olemassakaan. On vain sopimuksia maiden välillä ja niistä pidetään kiinni tasan niin kauan kuin se on hyödyllistä. Että se siitä. En ole varma pääsenkö kokeesta läpi. Kirjat ja muistiinpanot saa ottaa kokeeseen mukaan, mutta ei niistä mun tapauksessa ole mitään iloa. Menen huomenna tapaamaan aineen opettajaa. Täytyy harjoitella koiranpentuilmettä peilin edessä.

Kaikki kaverini ovat onnekkaasti jo lopettaneet opiskelunsa, joka ei tietenkään helpota minun urakkaani. No ollakseni rehellinen, ei mulla ole tarkoitustakaan ihan täysillä panostaa. Luotan hyvään tuuriin, jota minun tapauksessani ei usein ole.

Täällä on nyt kesä. Joka päivä on yli +20. Sopii minulle. Olin rannallakin yksi päivä. Pakko kyllä myöntää, että Melbournen rannat eivät ole niitä maailman parhaita. Aurinkoa silti riittää. Pitää lähteä rantailemaan jonnekin muualle.

Toiset opiskelee toiset ei

Lukuloma on alkanut ja nyt pitäisi paahtaa kokeisiin. Itse en jaksa ihan kauheasti panostaa. En ole edes varma hyväksytäänkö näitä opintoja meidän tiedekunnassa niin antaa olla. Luen jonkun verran, se saa riittää. Ongelma kuitenkin on, että kaikki mun homonaamakaverit paahtaa ihan täysillä. Yhtä tanskalaista tyttöä en ole nähnyt pian kuukauteen, koska se "ei voi sallia itselleen taukoja" eli esim. leffaa illalla. Tässä sitten ollaan. Mun kokeet tosin on reilua viikkoa myöhemmin kuin muiden, joten saa nähdä istunko sitten itse yksin kirjastossa kiroamassa kun muut kirmaavat kesälaitumilla.

Olin toissapäivänä 24/7 tietokonelabrassa kirjoittamassa esseetäni. Labrassa oli myös äiti noin 4-vuotiaan lapsensa kanssa. Tunnin verran siellä oltuani vierestäni vapautui kone ja tämä pikkutyttö juoksi siihen viereeni istumaan ja rupesi kärttämään minulta salasanoja koneeseen. Annoin tytölle paperia ja kyniä ja käskin piirtämään jotain. Tyyppi piirsi tietokoneen ja koneen ruutuun pelin, jota oli pelannut koko päivän ja rupesi selittämään mitä pelissä tehdään. On varmaan hieman yksipuolista lapsen elämä. Tämän jälkeen lapsen äiti tuli laittamaan tunnukset koneeseen ja ipana aloitti pelaamisen. Ystävällisesti hän koko ajan kertoi minulle mitä missäkin pelissä tapahtuu, eikä kehotukset olla hiljaa tehonneet ollenkaan. Enkä voinut olla myöskään pienelle lapselle ilkeä. Ei vissiin ole sen vika, että se joutuu viettämään koko päivän jossain tietokoneluokassa. Lähdin pois 4 tunnin jälkeen kun en voinut keskittyä. Ipana äitinsä kanssa jäi sinne.

Eilen oli Melbourne Cup Day, joka on pyhäpäivä täällä. Täällä on tällä hetkellä ravit menossa ja Melbourne Cup oli tärkein ajo (?). Ravit järjestetään raviradalla hieman keskustasta syrjässä. Koko alue on varattu juhlioille ja meno muisuttaa Suomen vappua ainoana eronaan se, että ihmiset pukeutuvat ykkösiin ja laittavat hienot hatut tai hiuskoristeet päähän. Minäkin osallistuin tähän tapahtumaan eilen. Olin hankkinut tapahtumaa varten ison hatun ja uuden mekon. Viekkaana tarkoituksenani oli palauttaa ne takaisin kauppaan kemujen jälkeen, koska en tarvitse niitä enää mihinkään. Kävi kuitenkin niin ikävästi, että lintu paskansi hattuuni. Luulen, että se ei ole enää palautuskelpoinen.

Homma etenee

Sain esseeni valmiiksi melkein ajoissa. Toivottavasti kelpaa, enkä joudu kirjoittamaan sitä uudestaan. Oli kyllä melko haastavaa kirjoittaa 5000 sanan essee englanniksi, kun ei ole suomeksikaan joutunut niin pitkiä tekemään.

Opetus täällä on tältä lukukaudelta loppunut ja nyt vietetään lukulomaa. Joudun tekemään 2 koetta marraskuun lopussa ja vielä yhden esseen. Pitikin mennä valitsemaan gender-opintoja. Kyllähän niitä oli ihan hauska lueskella ja jutella ryhmätunneilla, mutta esseekysymykset ovat niin vaikeita, etten tajua niistä mitään. Varmaan oli ihan hyvä syy siihen, miksi ne halusi sille kurssille 3. vuoden arts-opiskelijoita =)

Bileitä on tänä viikonloppuna riittänyt. Heti torstaina kun olin saanut esseeni valmiiksi, menin halloween-bileisiin. Tarkoituksena oli juoda muutama siideri ja seurustella ihmisten kanssa. Puihinhan se suunnitelma meni, kuten saattoi odottaa... Perjantaina sitsattiin. Tai ei sitä oikeastaan voi sitsaamiseksi kutsua, mutta vietettiin Scnadinavia clubin formal dinneriä. Hauskat juhlat! Olin lähettänyt järjestäjille (antin minulle toimittamia) sitsilauluja, joiden joukosta he olivatkin poimineet yhden suomalaisen laulun. Syynä oli ilmeisesti se, että se näytti lyhyeltä. Kappale oli tietenkin "isä viinaan kuoli". Melkein hävetti. Kaikki tietysti kysyivät, että mitä sanat tarkoittavat.



Vietin eilen toipumispäivää ja kävin käyskentelemässä "vaihtoehto"-kaupunginosassa, Brunsvickissä. Kävelin kadulla ja huomasin poikajoukon puuhaavan jotain outoa keskellä katua. Kurkkasin, mitä tapahtuu ja huomasin, että pojat suihkuttivat spray-maalia muovipussiin ja imppasivat sitä sen jälkeen. Tyypit eivät tietenkään tykänneet siitä, että kyyläsin heitä vaan kävivät kovin vihamielisiksi. Jouduin pelastautumaan second hand -kauppaan ja katsokaa mitä sieltä löytyi, melkein tekee mieli ostaa nuo:

Luomisen tuskaa

Yritän kirjoittaa täällä 5000 sanan esseetä naisiin kohdistuvasta ihmiskaupasta ja siihen liittyvästä prostituutiosta. Tarkoituksena on verrata Suomea ja Australiaa keskenään. Tarkemmin sanottuna Victorian osavaltiota, koska osavaltioilla on omat lakinsa, vaikka ihmiskauppaa koskeva lainsäädäntö onkin sitten kaikkia koskeva liittovaltion laki. Ei niin yllättäen olen todennut, että 5000 sanaa on ihan hitosti. Tähän mennessä mulla on noin 1000 sanaa ja mun mielestä siinä on jo paljon asiaa. En tiedämillä ihmeellä raavin kokoon loput 4000 sanaa. Pitää varmaan ruveta copy-pasteamaan jotain YK:n ihmisoikeusjuttuja sinne.

Eilen yrittäessäni kirjoittaa jotain Australian prostituutiosta surffailin monilla eri sivustoilla. Bordellin pitäminen on Victoriassa ihan laillista ja bordellit mainostavatkin itseään netissä kuin autokaupat ikään. Tämä paikka on ihan lähiympäristössä. http://www.dailyplanet.com.au/
Välillä mietin kirjastossa, että ihmetteleeköhän joku miksi surffailen bordellien sivustoilla. Tein tutkimusta. Kiinnostaisi käydä myös haastattelemassa prostituioituja, vaikka jotain Ruotsista tullutta parikymppistä tyttöä ja kysyä miksi se haluaa huorata Melbournessa. Varmaan rahan takia.

Melbourne lämpenee taas pariksi päiväksi. Huomiseksi on luvattu +34c. Ajattelin ottaa kaiken ilon päivästä irti rustaamalla kirjaston kellarikerroksessa esseetäni. Ehkä käyn lounaalla ulkona.

Sää - ai mää vai?

Melbournen sää vaihtelee ihan uskomattoman paljon. Eilen oli hellepäivä, +27 astetta lämmintä, auringossa aivan paahtavaa ja yömyöhäänkin vielä lähes +25 astetta. Vietin iltaa eräällä kattoterassilla pilvenpiirtäjien keskellä siemaillen siideriä ja nauttien kaupungin äänistä ja valoista. Oli oikein mukavaa ja lämmintä. Tänään sai kuitenkin herätä aivan toisenlaiseen kaupunkiin. Kymmeneltä aamulla oli alle 15 astetta ja pirskatin kylmä. Päivällä satoi ja nyt illalla kun tulin kotiin, meinasi kädet jäätyä. Piti pukeutua taas moneen kerrokseen ja vetää takki päälle.

Täällä ei tosiaankaan tiedä, pukeutuako shortseihin vai talvitakkiin. Saman päivänkin aikana sää vaihtuu kuin Helsingissä ikään ja lämpötila tippuu helposti 10-15 astetta. Suomalaisena minun varmaan pitäisi olla tottunut tähän, mutta kun olen täällä semisti "loma"-fiiliksellä, niin en ota uskoakseni. Luulen, että sain flunssani reilu viikko sitten kun lähdin pelkällä hameella ja t-paidalla yliopistolle ja aamun hellepäivä muuttuikin kurjaksi ja kylmäksi sadepäiväksi.

Kävin eilen uudestaan optometrian laitoksella näyttämässä silmiäni. Sain luvan laittaa piilarit päähän ja kutsun saapua parin viikon päästä tarkastukseen. Tyypit epäilevät vieläkin, että silmäni ovat ylirasittuneet piilareiden käytöstä ja ovat sitä mieltä, että minun tulee vähentää käyttöä reilusti. Ei olisi pitänyt mennä kertomaan totuutta siitä, että käytän piilareita vähintään 10 tuntia päivässä...

Olen menossa huomenna vaahtobileisiin. Melbournen yliopiston insinööriopiskelijat järjestävät jossain hotellissa tämän tapahtuman ja tähän mennessä sinne on myyty jo yli 800 lippua. Minusta tuntui hieman, että alan olla jo yli-ikäinen vaahtobileiisiin, mutta ostin silti lipun. Saattavat olla viimeiset vaahtobileet minun opiskeluaikanani. Edellisissä vaahtobileissa, joissa olin 8 vuotta sitten oli oikein hauskaa. Uskon, että vaahto on yhtä hauskaa edelleen.

Body Contact

Olen oppinut tähän mennessä jo suunnilleen väistämään autoja ja ohittamaan ihmiset vasemmalta. Olen myös oppinut, että ihmisiä ei kiinnosta kuulumiseni, vaikka he jatkuvasti kysyvätkin ”How are you” tai hassulla tavalla ”how are you going”. No siis jatkuvasti tietenkin kerron olotilastani ja kuulumisistani ja hämmentyneet ihmiset joutuvat kuuntelemaan sairaskertomustani, mutta... Yksi asia, jota en ole vielä sisäistänyt on body contact. Jopa eräs RUOTSALAINEN huomautti eilen, että te suomalaiset ette osaa ottaa kontaktia tervehtiessänne. Uhrasin asialle monta ajatusta ja kyllä, se on aivan totta. Ei meillä ole tapana pussailla ja halailla sellaisten ihmisten kanssa joista tiedämme vain nimen tai hyvä jos sitäkään. Äiti on opettanut varomaan ventovieraita.

Olen tähän mennessä opettelemalla oppinut halaamaan ja pussaamaan omia kavereitani, mutta vieläkään en tee sitä automaattisesti, enkä todellakaan vieraiden ihmisten kanssa. Kavereideni kanssakin joudun aktiivisesti ajattelemaan ”no niin kohta ollaan lähietäisyydellä, mene halaamaan, äläkä jää tönkkönä seisomaan liian kauas. Muista pussata molemmille poskille” tai ”tämä haluaa heti pussata, mutta vain yhdelle poskelle” ja sitten ruotsalaiset; vain kunnon halaus. Missä on kaikki suomalaiset, joiden mielestä on ihan oikein sanoa vain moi ja pönöttää epäsosiaalisen näköisenä miten haluaa??! Onnistuin järkyttämään erään ranskalaisen tytön kääntäessäni katseeni pois tervehdyksen jälkeen kun hän oli jo aloittanut pusurituaalinsa. Tyttö luuli, että jotain on todella pahasti vialla. Kyllähän minä tiedän, että ranskalaiset aina pussaavaat poskille, mutta minulla oli tekemistä, enkä tullut ajatelleeksi tätä. Puolustauduin sillä, että olen suomalainen.

Ei pidä käsittää väärin, halaaminen ja pussaaminen ovat mielestäni oikein kivoja juttuja, mutta olen niin juntti että tämän sisäistäminen yleisenä tervehdysmuotona kestää. Minusta tuntuu, että näytän ihan dorkalta kun väkinäisesti yritän halailla ja pussailla vieraita ihmisiä, mutta nyt olen päättänyt ottaa seuraavaksi missiokseni tämän opettelemisen, niin, että en enää ole se ainoa juntti, joka pelkää kosketusta. Kun tulen takaisin täältä, koskettelen sitten teitä kaikkia oikein urakalla. Varokaa vaan.

Röökaajat

Ennen WA:an lähtöäni muutin uuteen kämppään. Tuli oli niin sanotusti perseen alla ja piti tehdä hätiköityjä päätöksiä. Päätin muuttaa tänne lähes ydinkeskustaan yhteen ihan ok kämppään. Tullessani katsomaan asuntoa ensimmäistä kertaa, asunnon omistaja, puoli vuotta sitten oikiksesta valmistunut Tony, oli ilmeisesti juuri siivonnut täällä ja oli muutenkin ihan ok. Alakerrassa, yksiöön verrattavissa olevassa tilassa asui tai asuu vieläkin saksalainen pariskunta. En silloin huomannut mitään röökinhajua (ihme), mutta nyt myöhemmin minulle on paljastunut, että Tony on ketjupolttaja ja polttaa sisällä. Myös alakerrassa asuva saksalanen heebo polttelee täällä. Tämän koko porukan lisäksi täällä asuu vielä jenkkipoika, joka myös totta kai tupakoi... Ja minä kun niin tykkään tupakan hajusta =)

Muuttaessani tänne, jouduin heti maksamaan vuokran Tonylle. Yritin ehdottaa tilisiirtoa, mutta Tony halusi käteistä. Kävi ilmi, että hän oli aivan auki ja välittömästi annettuani rahaa hänelle, hän suuntasi kauppaan ostamaan tupakkaa ja halpaa viiniä ja veti kännit ja rupesi polttamaan ketjussa. Tony oli ollut puoli vuotta sitten Thaimaassa juhlimassa valmistumistaan ja kaatunut siellä moottoripyörällä ja viettänyt sen jälkeen "saikkua" isin rahoilla ja nyt oli ilmeisesti rahahanat menneet kiinni. En tiedä mitä niiden kahden viikon aikana, jotka vietin WA:ssa tapahtui, mutta kaikeksi onneksi Tony on nyt löytänyt töitä, eikä dokaa ihan joka yö. Tupakointi ei ole vähentynyt. Pitää varmaan itsekin ruveta röökaamaan ja ottaa ilo irti sisällä tupakoimisesta.

Leivoin eilen pullaa. Oli kova tarve puuhata jotain "koti-juttuja". Kutsuin ystäväni Janneken pullalle ja hän lupautuikin tulemaan kahdeksan aikaan, mutta sanoi, että tarvitsee sitten myös illallisen, koska ei ehdi syödä sitä muualla. (toisilla on tarve saada kunnon illallinen joka ilta) Jouduin sitten kokkaamaan myös illallisen, eikä Janneke sen jälkeen tietenkään mitään pullaa jaksanut syödä. Nyt mulla on sitten iso kasa korvapuusteja odottamassa syöjiä.

Juoksuhaudantie-kirjassa on muuten hauska tarina tupakan polttamisesta (löytyy myös DVD:n extroista). Kannattaa lukea.

Takaisin Melbournessa

Ensimmäinen viikko semester breakin jälkeen on mennyt vauhdilla. Semester breakin jälkeen kaikki tuntuvat suunnittelevan loppuaikaa täällä ja puhumalla kaikesta kuten se pian olisi jo ohi. Mietin itsekin, että pitäisikö luopua tästä kämpästä lokakuun jälkeen ja matkustella vuokrarahoilla. Alan olla sitä mieltä, että se saattaisi olla oikein hyvä idea. Taidan kysyä kaveriltani Franilta, jos voin kipata kamani hänen kämppäänsä siksi aikaa kun lähden sukeltamaan pohjois-Aussilaan. Olen vissiin ollut superlaiska koulun kanssa viimeiset kolme kuukautta. Nyt pitäisi olla esseitä valmiina ja ruveta toden teolla valmistautumaan kokeisiin. Ihan eppää, että täällä ei ole mitään "vaihtariaineita" vaan joudun ihan oikeasti opiskelemaan. 2000 sanan essee englanniksi tuotti jo suurta tuskaa, en tiedä miten selviän 5000 sanasta. En varmaan selviäkään ja siksi ei ehkä kannata edes aloittaa. En aio viettää loppuaikaa täällä istumalla kirjastossa.

Pidimme viime keskiviikkona Scandinavia dinnerin. Minä ja tanskalainen Mai kokkasimme kasvisruokaa, koska Mai on kasvissyöjä. Tarjolla oli Main feta-avokado-salaatti, peruna-purjososekeitto ja jälkkäriksi pannukakkua hillon ja kerman kera. Hyvin upposi vieraisiin.

Olen elänyt silmätulehdukseni kanssa nyt yli kolme viikkoa. Olen käynyt lääkärillä kahdesti ja saanut kahdet eri tipat. Ei ole vielä auttanut. Tänään kävin silmätarkastuksessa optometrian laitoksella. Siellä sanottiin, että ärsytys saattaa johtua siitä, että silmäni eivät enää kestä piilareita ja että saatan joutua luopumaan niiden käytöstä tai ainakin vähentämään käyttöä rajusti. Epäilen, että he olivat väärässä. Sain uuden ajan viikon päähän piilarisovitukseen. Tällä aikaa en saa käyttää piilareita ollenkaan. Itsetuntoni kärsii. Toivon kuitenkin, että silmäni palaavat normaaliin kuosiinsa ja ihmiset lopettavat "Oletko itkenyt" -kyselyt. Silmätarkastuksessa myös todettiin, että näköni on huonontunut reippaasti. Joudun hankkimaan pullonpohjalasit.

Hyvät uutiset eivät loppuneet siihen. Onnistuin myös sairastumaan tänään, tai oikeastaan eilen illalla. Iltapäivällä oli jo sellainen olo, että päässä vippasi. Ostin purkillisen C-vitamiinia ja ajattelin ottaa sitä yliannostuksen. Vedin napaani myös särkylääkkeitä. Ihme, miten ne voivatkaan parantaa oloa!

Western Australia (WA)

Ensimmäiseksi: Western Australia -reissu oli paras ikinä tekemistäni reissuista!

Australia jakautuu 6 osavaltioon ja muutamaan territorioon. Melbourne, jossa minä opiskelen sijaitsee Victorian osavaltiossa, suunnilleen kaakkois-Australiassa. WA-reissu suuntautui nimensä mukaan Länsi-Australiaan (WA). WA on kooltaan Australian suurin osavaltio. Jotain koosta kertoo se, että rajojen sisään mahtuisi muutama Britannia. WA:ssa asukasluku on n. 2 miljoonaa, joista 1,5 milj. asuu osavaltion pääkaupungissa Perthissä. Muissa osissa asukkaita on vain kourallinen ja suurin osa WA:sta onkin melko autiota erämaata.

Aloitimme reissun Perthin kaupunginosasta Fremantlesta. Olin ensimmäinen henkilö, joka saapui Fremantleen hostelliin, jossa meidän oli määrä tavata. Tämä johtui pelkästään siitä, että olin viimeinen, joka varasi lentoja ja sain tietenkin parhaat lennot. Lento Melbournesta Perthiin kesti n. 3,5 tuntia, välimatkaa kaupungeilla on reilu 3000km. Välillä etäisyyksien hahmottaminen Australiassa hieman ontuu, koska kaikki on niin älyttömän kaukana. Joka tapauksessa olin Fremantlessa hyvissä ajoin heti aamulla ja minulla oli hyvin aikaa hankkia tarvitsemiani varusteita alkavalle reissulle. Koska aikaa tuntui olevan liiankin hyvin, lähdin hostellin asukkaiden kanssa (joihin tutustuin paikan päällä) irkkubaariin rentoutumaan. Viiden aikaan totesin, että on aika lähteä ostamaan varusteita, mutta kappas, kaikki vaatekaupat olivat menneet viideltä kiinni. Vissiin en ostanut sitten vaatteita. Ruokakauppa oli onneksi auki kuuteen ja saimme ystäväni Janneken kanssa ostettua neljän päivän maastomuonat.

Varsinainen reissu alkoi maanantaiaamuna 17.9 hostellin alakerrasta. Pakkasimme rinkkamme, teltat, kylmäboxit ja ruuat valmiiksi ja odottelimme vuokraminibussin saapumista. Tällä aikaa kello tuli yhdeksän ja huomasin tilaisuuteni koittaneen; juoksin läheiseen vaatekauppaan ja ostin itselleni shortsit. Jee! En joutunut olemaan farkuissa koko reissua =)

Bussi oli pakattuna ja valmiina lähtöön puoli kymmenen aamulla ja sen kunniaksi Perthissä, Australian aurinkoisimmassa kaupungissa rupesi satamaan. Kahden ensimmäisen päivän aikana ajoimme pääasiassa kohti pohjoista (eli ala-Australiasta ylöspäin ;)) tarkoituksena oli ajaa reilut 1200km. Ensimmäinen pysähdyksemme oli lounastauko jonkin lammen vieressä, jossa eli jotain esihistoriallista mönjää. Lounas oli maittava, mönjä ei tehnyt minuun vaikutusta. Seuraava pysähdyksemme oli viinakauppa, jossa ryhmänvetäjä kehotti kaikkia ostamaan tarvitsemansa alkoholin. Pian tämän jälkeen leiriydyimme pysähdyspaikalle maantien varteen ja valmistimme illallisen trangioilla. Leiripaikalla oli aivan käsittämättömän pimeää, enkä minä tietenkään ollut ostanut suositeltua otsalamppua, koska ajattelin pärjääväni minimagliten kanssa. Puh pah. pärjäsin sitten pimeässä miten pärjäsin. Pimeässä näkemistä ei mitenkään helpottanut silmälasit, joiden kanssa jouduin tuskailemaan, koska silmäni voivat huonosti. (Silmätulehdus ei ole helpottanut muuten vieläkään, enkä jaksa mennä uudestaan lääkäriin). Maastoillallisen jälkeen pesimme ruokailuvälineet ja valmistauduimme yöpuulle. Ryhmänvetäjä Aaron kehotti nukkumaan taivasalla makuupusseissa, koska WA:ssa ei koskaan sada. 10 minuuttia tämän jälkeen alkoi rankkasade. Pystytimme teltan ja nukuimme sateenropinassa muutaman tunnin. Herätys seuraavana aamuna oli jo kello 5.

Seuraavana päivänä jatkoimme bussimatkaa ja pysähdyimme ihmettelemaan muinaisen merenpohjan muovaamia Pinnacleseja. Illalla saavuimme seuraavalle leiripaikallemme Coral Baylle, ihan kunnolliselle leirintäalueelle ja kävimme testaamassa snorklausvälineemme ennen illallista. Kolmannen päivän pyhitimme kokonaisuudessaan Coral Bayn ihastelemiseen. Minä menin Manta ray (=rausku) + snorklausreissulle. En voi sanoa kunnolla nähneeni rauskuja, mutta muut lmeisesti näkivät ne. Minä näin jotain epämääräistä tummaa... Snorklaaminen Coral Baylla oli sen sijaan aivan uskomattoman upeaa. Koraallit olivat aivan mahtavia ja kaloja oli vaikka kuinka paljon. Coral Baylla on luonnollinen korallihain hampaidenpuhdistuasema (pieniä kaloja, jotka puhdistavat haiden hampaat) ja sen ansiosta näimme kolme haitakin! Olen aivan myyty vedenalaisesta maailmasta ja suunnittelenkin nyt sukelluskurssille menemistä :) Matkalla takaisin rannalle näimme myös ryhmän delfiinejä ja illalla kävellessämme rannalla näimme aivan valtavasti haita. Coral baylla on haiden hoitoalue, joten toisessa päässä rantaa ui satoja ja satoja pieniä haita (n.1m). Kuinka siistiä! Päivän päätteeksi goonasimme (goon = halpa hedelmäviini) itsemme varmistaaksemme parhaan mahdollisen olotilan seuraavan päivän bussireissulla.

Coral Bayn jälkeen jatkoimme matkaa Mandu Mandu Gorgelle (rotko, sola) jossa tutustuimme WA:n luontoon. Pahin vihollinen matkan aikana löytyi tällöin. Saatanallinen piikikäs spinifex ruoho, jota oli kaikkialla koko ajan. Sain ruohosta pahoja vammaoja jalkoihini ja käsiini. Spinifex seurasi meitä Perthiin saakka. Mandu Mandussa kävelyn jälkeen pääsimme uimaan Yardi Creekiin. Vesi kulki kahden jyrkänteen välissä ja toinen ryhmänvetäjämme Aaron The Australian Bushwalker, joka ei lähes koskaan käytä kenkiä, vaan kulkee paljain jaloin, kiipesi jyrkänteelle ja hyppäsi veteen. Tietysti me kaikki seurasimme perässä. Muutama seurasi Aaronia myös erittäin korkealle jyrkänteelle (n.15m)ja hyppäsi sieltä. Katselin touhua ja toivoin, että kenellekään ei sattuisi mitään. Aaron kielsi meitä kertomasta kaikkea yliopistolle. Leiriydyimme yöksi luonnonpuiston (iso alue, jossa solat ym.olivat) leirintäpaikalle. Nukuimme yön rivissä hiekkadyyneillä tähtien alla. Yö oli muuten täydellinen, mutta minun kesämakuupussini ei ollut riittävän lämmin ja kirosin yöllä sitä, etten vuokrannut yliopiston makuupussia.

Seuraavana päivänä snorklasimme Turquoise Baylla ja kävimme iltapäivällä täydentämässä ruokavarastojamme supermarketissa. Leiriydyimme ihka oikealla leirintäalueella, jossa pääsimme suihkuun! Vietimme iltaa baarissa katsoen footya, josta en vieläkään tajua, enkä oikeastaan haluakaan tajuta mitään. Istuin selkä valkokankaaseen päin ja join siideriä. Seuraavan aamun herätys oli taas käsittämättömän aikaisin. Lähtö oli 5.30 ja sitä ennen piti purkaa leiri ja pakata bussi.

Kuudentena päivänä suuntasimme Karinjini National Parkiin, jossa pääsimme uimaan upeaan solaan. Pääsimme taas seikkailemaan eräoppaamme Aaronin kanssa luonnossa. Yritimme löytää käärmeitä tai muita örkkejä, mutta tuloksetta. Parasta paikassa oli vettä täynnäoleva kivikuoppa, jonne hypimme parin metrin korkeudelta. Minä näppäränä hyppäsin melkein seinää päin. Kuulema ei kannata ponnistaa hypätessään pieneen koloon...

Illaksi leiriydyimme Australian erämaahan, jossa tutustuimme toiseen vihilliseemme punaiseen likaan (red dirt). Tämän leirin jälkeen punaista shittiä oli joka paikassa, kaikissa varusteissa, ruuassa ja ihmisten vaatteissa ja naamassa. Loppumatkasta kukaan ei enää oikeastaan välittänyt puhtaudesta pätkääkään. Punashittiä kun ei voinut välttää, vaikka olisi yrittänyt.

Seuraavana kahtena päivänä kävimme erillaisessa solissa Karijini National Parkissa. Paikat olivat todella upeita! En tosin olisi uskonut, että niihin pääseminen vaatii ihan oikeasti kunnon kiipeämistä ja fyysisiä suorituksia. Kiipesilimme päivittäin vaikeissa paikoissa ja ihmettelen, että kaikki selvisivät ilman kummempia tapaturmia. Pari vuotta sitten joku lihava tyttö oli tosin vastaavalla reissulla pudonnut jyrkänteeltä ja saanut aivovamman. Oli kuulema viettänyt pari kuukautta koomassa sairaalassa...

Osa kiipeilyistä oli ihan kunnolla haastavia ja siksi eräs saksalainen ryhmämme jäsen päätti olla vielä aamullakin kännissä.

Reissuun mukaan ostetut märkäkengät tms. osoittautuivat jokaisen dollarin arvoiseksi ($10). Käytin niitä joka päivä ja loppureissusta ne olivatkin niin rikki, että vippasin ne roskikseen. Hauskaa oli, että 90% ryhmämme jäsenistä oli ostanut samat kengät samasta kaupasta ja lähes koko ryhmä tepasteli samanlaisissa jalkineissa.

Vietimme viimeistä iltaa ison leiritulen äärellä pelaten "never have I ever"-peliä. Aina jos oli tehnyt asian piti ottaa huikka. Lopputulos oli, hmm... no oli.

Reissulla oli jotain ärsyttävääkin. Olimme 2-4 hengen ruokaryhmissä ja minun ja Janneken ryhmässä oli kiinalainen Wei. Alkuun Wei vaikutti vain hiljaiselta ja hyvin aralta, mutta melko pian saimme huomata, että hän oli täysin kykenemätön mihinkään. Teltan pystyttäminen tai purkaminen ei onnistunut. Ruuan valitseminen kaupassa ei onnistunu, puhumattakaan ruuan valmistamisesta. Wei ei myöskää kyennyt löytämään kylmäboxista juustoa, koska se ei ollut ihan päällimmäisenä. Edes täydellisten ohjeiden kanssa hommasta ei tullut mitään. Eräänä iltana olin valmistamassa meille ruokaa trangialla ja käteni olivat täynnä töitä. Pyysin vieressä paikallaan ruokaa odottavaa Weitä hakemaan minulle kylmästä yhden siiderin. Ei kuulema sopinut, koska hän ei tiennyt millaisia ne ovat. Minulla oli sopivasti yksi tyhjä pullo vieressäni ja näytin sitä Weille. Siltikään hän ei suostunut hakemaan yhtä pulloa minulle vaan jatkoi vain ruuan tuijottamista. Tämän jälkeen saatoin ehkä sanoa jotain ilkeää hänelle kun rupesi käpy palamaan...

Vietin reissun jälkeen 4 päivää Perthissä. Olin suurimman osan ajasta niin väsynyt, että en jaksanut edes puhua muille. Perth oli kuitenkin oikein kiva kaupunki. Nautiskelin siitä makoilemalla huippu-upeassa puistossa kuunnllen rauhallista live-musaa. Oli ikävää palata takaisin kylmään Melbourneen.

Säheltämistä

Olen hyvällä todennäköisyydellä maailman vaikein ihminen. En kestä edes itse itseäni. Muutan tänään pois täältä kalliista opiskelijakylästä yhteen kalliiseen kämppään Melbournen keskustassa. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. En tiedä onko tämä nyt hyvä vai huono juttu ja miksi koko ajan sekoitan kaikki asiat.

Kävin katsomassa neljää eri kämppää. Kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa hylkäsin ihan suoraan, molemmat olivat ahtaita kinkkimurjuja. Kolmas vaihtohto oli reilun puolen tunnin kävelymatka päässä yliopistosta. Vanha talo ja aika huonossa kunnossa, kylppäriin ja vessaan mentiin ulkokautta. Tyttö joka huonetta vuokrasi oli sen sijaan mukava. Hän oli lähdössä kiertämään Eurooppaa oikiksesta valmistumisensa kunniaksi. En tavannut muita talon asukkaita. Vuokra olisi ollut vain $120/vko ja olisi voinut muuttaa asuntoon WA-reissuni jälkeen ja säästää monta satasta... Niin, että en tiedä teenkö tässä taas ihan helkkarin vääriä ratkaisuja. Kämppä jonne olen nyt muuttamassa on melko uusi ja sijaitsee ihan Melbournen keskustassa. Vuokra on $200/vko, joka sisältää kaikki laskut. Kämpässä asuu (hehee) juuri oikiksesta valmistunut australialainen poika ja saksalainen pariskunta. Keittiö ja kämppä muutenkin on todella hyvässä kunnossa ja melko tilava.

Niin. Sitten kun olin eilen tehnyt tämän päätöksen muuttaa tuohon keskusta-asuntoon tulin tänne opiskelijakylään ilmoittamaan, että lähden. Samaan aikaan Corinna sitten ilmoitti vaihtavansa huonetta, eli siis olisin saanut uuden huonekaverin. Päätin kuitenkin lähteä. Nyt en tiedä olisiko sittenkin pitänyt jäädä. Kävin äsken alakerrassa printtaamassa lentolippuni ja katselin kun tyypit ottivat aurinkoa pihalla ja uima-allaskin kimalteli mukavasti. Nyt muutan myös pois yliopiston ja puiston läheisyydestä, enkä pääse enää kätevästi lenkkeilemään. Summa summarum. Pää on sekaisin, enkä tiedä mikä on hyvä ja mikä huono. Vituttaa.

Pitäisi pakata kaikki kamat nyt ja käydä vielä kaupassa ostamassa shortsit WA-reissua varten ja muuttaa sitten. Esseiden kirjoitus on jäänyt, enkä saa niitä palautettua aikataulussa, koska olen taas sössinyt kaiken. Yritin lähettää opettajalle sähköpostia ja pyytää hieman lykkäystä, mutta opettajalla on tietysti juuri nyt lomalla Kreikassa. Jepu jee.

Olen joutunut elämään koko viikon silmälasivammaisena. Hain lääkäriltä maanantaina silmätippareseptin ja lääkäri sanoi, että tökötin pitäisi vaikuttaa parissa päivässä, mutta mitään edistystä ei näy. Tuntuu, että silmät voivat vaan huonommin koko ajan. Pitäisi siis mennä uudestaan lääkäriin, mutta ei ole aikaa. En voi käyttää piilareita, enkä tiedä miten sitten snorklailen reissulla. Pitää varmaan käydä Perthissä lääkärissä.

Kaikki ei kuitenkaan ole huonosti, vaikka siltä saattaa vaikuttaa. Olimme eilen Janneken ja Franin kanssa ryyppäämässä keskustassa. Illan nimi oli "boobies out". =) Menimme ensi syömään kiinalaiseen ravintolaan ja joimme siellä omia juomiamme, joka on täällä lähes joka paikassa sallittua. Ravintoloiden ikkunoissa lukee BYO, joka tarkoittaa bring your own, eli siis omat keitot mukaan ja ruoka ravintolasta. Aiheutimme pahennusta puhumalla hävyttömiä juttuja liian kovaan ääneen ja juomalla liikaa, mutta kivaa oli. Sanoin, että jos joku kysyy, niin minä olen sitten Ruotsista. Suomalaiset tytöt eivät käyttäydy noin.

Varusteita

Hain eilen varusteita WA-reissua varten. Rinkka ja makuualusta, makuupussi mulla oli mukana omasta takaa. Yliopiston vuokraamat makuupussit olivat aivan älyttömän isoja ja muhkeita. Sellaisia, joilla voisi nukkua vaikka ulkona Lapissa joulukuussa. Jos makuupussin hukkaa tai rikkoo, saa maksaa ystävällisesti $290. Olen käsittänyt, että länsirannikolla pitäisi olla kohtuullisen lämmin. Toivottavasti pärjään oman kesämakuupussini kanssa, enkä itke siellä, että onpa kylmä ja yritä tunkea jonkun muun pussiin. (kengurun)

Jouduin myös ostamaan kasan varusteita. Eilen ostin muoviset kipot ja kupit, varvastossut, vesikengät (kävelemme reissulla vedessä) ja suojakerroin 30 aurinkorasvaa, pienempiä suojakertoimia ei sitten ollutkaan tarjolla. Vielä pitäisi hankkia shortsit, aurinkolasit ja aurinkohattu. Onneksi shortsien tai uimapukujen löytäminen täällä on helppoa. Kaupat ovat pullollaan hienoja uima- ja ranta-asuja, Australian hyviä puolia.

Huonekaverini Corinna purki toissapäivänä kaikki laatikot, jotka oli pakannut ja laittoi tavaransa takaisin hyllyihin. En kysynyt miksi, mutta ymmärsin, että hän ei olekaan muuttamassa pois täältä. Teinin äiti ei ollut varmaan samaa mieltä takuusumman menettämisestä. Täällä siis jatketaan kiukuttelevan teinin kanssa viikkohintaan 150e. Teinistä ei tarvitse erikseen maksaa mitään muutoin kuin ruokakulujen muodossa. Äitiä saa leikkiä juuri niin paljon kuin haluaa. Teini kun tuppaa lintsaamaan koulusta joka viikko. Käyn tänään katsomassa yhtä huonetta kimppakämpästä. Toivottavasti natsaa.

Silmätulehdus

Olen onnistunut hankkimaan itselleni silmätulehduksen, mikä on ikävää, koska en voi käyttää piilareita, enkä näe silmälaseilla kunnolla. Menen pian käymään lääkärillä ja hankin jotain lääkettä. Toivon, että silmätulehdus paranee pian, sillä lähden tällä viikolla Länsi-Australiaan seikkailemaan kahdeksi viikoksi, jee! Sain viimeisen paikan yliopiston Outdoors programin järjestämältä Western Australia -reissulta, mutta joudun kyllä maksamaan itseni kipeäksi. Jos en olisi saanut tuota paikkaa, olisin joutunut homehtumaan esseiden parissa koko kevätloman, joka tietysti olisi ollut kovin ikävää. Kuka sanoo, että rahalla ei saa ostettua onnea? olen täysin eri mieltä. Rahalla saa ja lentokoneella pääsee.

Reissulla kierretään Länsi-Australian rannikkoa alkaen Perthistä, joka on 4,5 tunnin lentomatka päässä Melbournesta. Vähän sama kuin menisi Suomesta käymään Espanjassa. Kaikki täällä Australiassa on niin kaukana, etäisyydet on todella pitkiä. Reissulla on luvassa uimista ja snorklausta joka päivä ja öisin nukumme rannalla makuupusseissa. Telttoja ei kuulema tarvita, koska on niin lämminta, mutta ne pakataan mukaan siltä varalta, että sattuisi satamaan. Käymme muutamassa luonnonpuistossa tutustumassa ja vain muutamana päivänä on suihku ja vessa tarjolla. Muulloin käydään sitten puskapaskalla ja uidaan meressä.

Olin viikonloppuna käymässä läheisillä viinitiloilla, winery tourilla vaihtariainejärjestön kanssa. Melko lähelllä Melbournen keskustaa on viinilaakso, Yarra Valley, josta löytyy useita eri viinitiloja, jonne pääsee vierailemaan. Uskomattoman hienon näköistä! Ja mikä parasta, joka paikassa sai maistiaisia ja päivän päätteeksi bussissa laulettiinkin railakkaasti. Menin vielä illalla joihinkin hämäriin bileisiin, jotka pidettiin kolmen pojan kotona, joka oli ravintolan yläkerrassa oleva tila. Tyypit siis asuivat jossain ihmeen ravintolan varastotilassa ja sinne kuljettiinkin ravintolan kautta... No ei haitannut menoa.




Huonekaverini Corinna ei ole ilmoituksestaan huolimatta muuttanut vielä minnekään, tai ainakin hänen kamansa ovat vielä täällä. Pyysin Corinnaa päivittämään avaimensa, jotta hän pääsee tänne huoneeseeen sisään, mutta ilmeisesti hänen ylpeytensä ei kestä mennä alakerran respaan kuuntelemaan saarnaa siitä, että avaimia ei saa jaella ympäriinsä ja niinpä hän pääsee tänne huoneeseen ainoastaan jos minä olen täällä ja päästän hänet sisään. Viikonloppuna viuhdoin koko ajan jossain muualla, joten en kyllä edes tiedä, onko Corinna yrittänyt päästä sisään. Ei kyllä ole minun ongelmani muutenkaan.

Olemme järjestäneet vaihtariporukan kanssa illallisen joka keskiviikko. Eri ihmiset kokkaavat eri viikkoina ja tällä viikolla on minun ja tanskalaisen Main vuoro. Mai on kasvissyöjä, joten emme voi kokata lihapullia. Ajattelimme tehdä peruna-purjososekeittoa ja pannaria hillon ja kerman kera sekä jonkun salaatin alkuun. Paikalle tulee reippaasti yli kymmenen ihmistä, saa nähdä miten pärjätään.

Helkkarin hienoa

Sain jokin aika sitten selville, että maailman mukavin kämppikseni on jakanut huoneemme avaimia käyttöön sekä poikaystävälleen että kaverilleen. Tuossa edellisessä tekstissä jo mainitsinkin, että sanoin hänelle, etten pidä asiasta. Toissapäivänä menin sitten pyytämään, että huoneemme avainkoodaus uusitaan (meillä on avainkortit, samaan tyyliin kuin ruotsinlaivoilla) ja sanoin myös Corinnalle tästä. Arvasin, että hän ei tästä pidä ja yritinkin olla mahdollisimman ystävällinen ja selittää miksi minusta on epämiellyttävää, että vierailla ihmisillä on pääsy huoneeseeni. Corinna kuitenkin kieltäytyi kuuntelemasta ja käyttäytyi muutenkin kuin mikäkin paskanaama teini.

Välittömästi keskustelumme jälkeen hän soitti johonkin ja kyseli huoneen hintoja ja jo eilen hän oli pakannut kaikki tavaransa. Yritin hieman kysellä, että mitä hän meinaa ja vastaus oli, että hän muutaa omaan yksiöön. Käsitin, että paikka on tässä samassa talossa, mutta ilmeisesti ei, koska paikan johtaja ei tiedä asiasta mitään... Eikä varmaan Corinnan vanhemmatkaan.

En tiedä miten aion selviytyä kolmesta esseestäni täällä.Vituttaa jo valmiiksi ja mietinkin, pitäisikö luopua yhdestä kurssista. Kerran kun ei ole pakko opiskella niin paljoa. Ymph.

Semester break

Paikallinen syysloma, tai oikeastaan kevätvapaa lähestyy ja kaikilla on selkeät suunnitelmat siitä, mitä he aikovat tehdä silloin. Tai siis melkein kaikilla, minulla tietenkään ei ole mitään suunnitelmia. Toiset lähtevät kiertämään Australiaa ja toiset menevät Thaimaahan. Itse varmaan homehdun täällä ja syön suklaakakkua ja surffaan Iltalehden sivuilla. Kaikki maksaa todella paljon ja paikkojakaan ei oikein enää ole jäljellä... Helkkari sentään.

Olen todennut kämppäkaveri dorkaksi kaikista ystävällisyysyrityksistä huolimatta. Tyyppi syö ihan huoletta mun eväitä jääkaapista, koska on niin luuska, ettei jaksa poistua ulos kauppaan, eikä oikeastaan kouluunkaan. Ystävällisesti Corinna on myös huijannut asuntolan respasta tupla-avaimet itselleen ja antanut toisen poikaystävänsä käyttöön. Kyllä on kivaakun tämä jäbä tulee huoneeseemme ihan omin avaimin. Huomattuani tämän sanoin Corinnalle, että tämä ei sovi minulle. Corinna sanoi, että avain on hänen poikaystävällään hätätapauksia varten, koska Corinnalla on diabetes ja hän ei vältämättä saa ovea auki kohtauksen tullessa... Joopa joo. Selitys on niin paska. Että menen huomenna sanomaan paikan johtajalle, että avaimet pois.

Kesä yritti tulla tänne vain viikoksi ja nyt on taas viileähköä. Oikeastaan se on ihan hyvä, sillä aurinko täällä on todella voimakas ja viileämmällä säällä sen kestää paremmin. Auringon voimakkuudesta jotain kertoo se, että kaikki paikalliset käyttävät suojakertoimen 30 aurinkorasvaa. Mun pitää varmaan varautua kesäaikaan kunnon hatulla ja muutamilla aurinkolaseilla.

Haluan tänne kiertelyseuraa marraskuussa. Kuka haluaa tulla?

Lihapullia

Kävin tänään ikeassa, koska tarvitsin juustohöylän, eikä niitä myydä täällä missään. Ah IKEA, kuin kotona olisi ollut! Kaikki on samassa järjestyksessä kuin Suomessa. Kuinka hienoa. Ja parhautta oli ikean ravintolassa nautitut lihapullat ja perunat. Ihmisten ruokaa. Mukanani ollut hollantilainen Janneke pitää minua varmaan vähintäänkin hieman kajahtaneena kun ylistin lihapullien ja ikean hienoutta puoli tuntia.

Ostin ikeasta myös vaa'an, jotta voin seurata suklaalla mässäilyn tuloksia. Tällä hetkellä mennään käyrällä kohdassa +5kg. Melko kivaa. Suklaasta luopuminen ei ole helppoa, eikä täällä myydä mitään salaatteja missään. Minkäs teet?

Paikallinen Pykälä, eli MULSS (tai jotain) järjesti täällä oikeustapauskilpailun, jonka viimeinen taisto käytiin eilen Melbournen oikeustalolla oikeiden tuomaraiden kera. En seurannut kilpailua muilta osin, mutta menin katsomaan finaalin, koska halusin myös nähdä oikeustalon. Finaali oli aivan törkeän tylsä ja meinasin nukahtaa koko ajan. Neljä tyyppiä lähelläni nukahtikin. Finaalissa oli neljä puheenvuoroa, jokainen 15+ minuuttia ja puhujat olivat tietysti selkä yleisöön, naama tuomareihin päin. En tajunnut koko hommasta mitään, koska olin niin jumissa, mutta The Federal Court of Australia oli tietysti näkemisen arvoinen. Oli muuten hyvin saman henkinen kuin Helsingin käris.

Yritin katsoa yliopistolta työpaikkoja korjatakseni rahavajettani hieman ja silmiini osui ilmoitus, jossa haettiin oikkareita johonkin tutkimukseen. Lähetin paikkaan sähköpostia ja nyt pääsen johonkin ryhmään keskustelemaan pariksi tunniksi ja siitä maksetaankin jonkun verran. Hienoa. Toivottavasti ryhmäkeskusteluja tulee enemmänkin, jotten joudu keksimään jotain muuta. Voisin tosin mennä myös vaikka Ikeaan töihin.

Kesä täällä jatkuu. Tänään on tosin todella tuulinen päivä, mutta onpahan sentään lämmintä. Huomenna on taas kaunista.

Kesä tulee

Täällä on kesä, mieletöntä! Muiden mielestä on kevät, mutta kun on kerran yli +20c lämmintä, se on kesä se. Täksi päiväksi luvattiin +25c. Jeh!

Kesä alkoi lauantaina ja menimme muutaman muun vaihtarin kanssa viettämään päivää rantakaupunginosa St. Kildaan. St. Kilda on kuin eri maailma verrattuna tähän Melbournen keskustaan. En tajua, miten en ole eksynyt sinne aiemmin. Palmuja joka paikassa ja fiilis muutenkin kuin Espanjan rantalomakohteissa, ilman vyölaukkuja kantavia saksalaisia turisteja ja kännisiä brittejä. Kävimme syömässä ja kiertelimme siellä täällä. Kävimme myös testaamassa meren lämpötilaa, liian kylmää vielä. Haita ei näkynyt, vaikka yritin kuinka tiirailla.

Ehdotin lauantaina muille, että voisimme avata kesäkauden joku päivä kun on niin kiva ilma. Kaljan juominen päivällä puistossa oli tyypeille aivan tuntematon käsite ja jouduin naamioimaan ideani ja nyt se kulkee nimellä "ranskalainen piknik". Voimmehan me ostaa siiderin lisäksi mansikoita ja patonkia, jos se erityisesti lahduttaa jotakuta. Kun kerroin tästä ideastani eilen eräs aussi sanoi, että nyt on ihan poikkeuksellisen lämmintä elokuuksi. En usko häntä. Kesä tuli ja saa nyt jäädä kiitos.

Kävin eilen hölkkäämässä 15km runin. Oli aika rankka reitti, jatkuvasti mäkiä. Tapahtumassa oli n.100 osallistujaa tai ehkä enemmän, mutta ei mitenkään hirveitä määriä. Lähes kaikki olivat jotain huippujuoksijoita ja olin aivan varma, että jään viimeiseksi, mutta ei! Minun perässäni tuli vielä muutama. (tosin aika vanha ihminen, mutta hengissä ne oli kuitenkin) Jos täällä meinaa tosissaan tulla lämmin, joutuu juokseminen ehkä jäämään, koska kuumassa juokseminen on hengenvaarallista. Joudun siirtymään uima-altaan puolelle nautiskelemaan virvokkeita.

Rahat loppuu

Onnistuin eilen käyttämään ihan kiitettävän määrän rahaa shoppaillessani kaupungilla. Kyllähän se on sellainen homma, että vaatteet kuluvat joka puolella maailmaa, joten jouduin ostamaan uudet farkut, muutaman paidan ja kasan kosmetiikkaa. Täällä ei ole mitenkään kovin halpaa, monet tuotteet ovat paljon Suomen hintoja kalliimpia ja jos jatkan samaan malliin saan kyllä mennä pian Subwayhin täyttelemään patonkeja.

Ajattelin viettää viikonlopun rauhallisesti ja tutustua hieman kaupunkiin. Tajusin eilen, että olen ollut täällä jo viisi viikkoa ja käynyt lähinnä vain Melbournen keskustassa (laskettelureissua lukuun ottamatta). Olisi vissiin syytä hieman katsella ympärilleen, joten lähdemme huomenna muutaman jenkin kanssa katsastamaan Melbournen kaupunginosan St. Kildan. Sunnuntaina käyn hölkkäämässä De Castella runin, jos pääsen seitsemältä ylös sängystä. Tulokset pääsee sitten katsomaan netistä.

Alan pian hieman tottua siihen, että nämä tyypit täällä tekevät kaiken väärinpäin. En enää meinaa jatkuvasti jäädä auton alle, vaan osaan katsoa ensin oikealle, sitten vasemmalle. Eilen tosin taas meinasi käydä huonosti kun en huomannut lähestyvää harmaata autoa, koska täällä ei tarvitse käyttää ajovaloja, eikä ylityspaikalla olevia ihmisiä tarvitse täällä varoa. Vain suojatiellä jalankulkija on periaatteessa turvassa. Suojateitä täällä sitten onkin erittäin harvassa ja näitä suojatiestä poikkeavia ylityspaikkoja on enemmän.

Autojen lisäksi olen törmäillyt ihmisiin. Australialaiset ajattelevat kaiken vasemmalle ja kun minä ajatuksissani väistän vastaantulijaa aina oikealla tulee törmäys. Törmään yleensä aina johonkin ihmiseen kun kävelen yliopistolla. Heh. En tiedä uskallanko ajaa autolla täällä.

Lunta ja sirkushuveja

Olin viime lauantaina katsomassa Melbournen yliopiston oikiksen law revueta. Spexipohjalta odotin tapahtumalta ehkä hieman liikaa, vaikka kyllähän mun olisi pitänyt tietää, ettei muualla osata. Eihän tyypit täällä osaa edes ajaa oikealla puolella tietä. No Law revue järjestettiin baarimaisessa tilassa. Tilassa oli baari ja lava ja jonkin verran istumapaikkoja. Minä tietysti jäin ilman istumapaikkaa, koska saavuin liian myöhään. Tyypit olivat myyneet tuvan niin täyteen, että ainakin 50 ihmistä joutui seisomaan. Show itsessään oli ihan hyvä. Videoklippejä, näyttelyä, lauluja ja vitsejä. En kuitenkaan kuullut kaikkia vitsejä, koska vieressä olevan baarin musiikki oli niin kovalla, että se peitti esityksen äänet.

Pääsin law revuesta kotiin puolenyön aikaan. Kotona minua odotti huonekaverini kaveri (joka majaili täällä viikon) poikaystävänsä kanssa, sekä hillitön sotku, jonka ystävällinen huonekaverini oli kännpäissään aiheuttanut. Oli mm. päättänyt kuoria kokonaisen porkkanan keskelle keittiön lattiaa. En jaksanut välittää asiasta, koska minulla oli vain muutama tunti aikaa nukkua ennen Mount Bullerille lähtöä. Nukuin hetken ja heräsin ennen viittä. Samoihin aikoihin huonekaverini tuli baarista kotiin ja päätti tuoda vielä yhden kaverin liian tilavaan huoneistoomme nukkumaan...

Vietin koko viime sunnuntain lumilautailemassa paikassa nimeltä Mount Buller. Ei uskoisi, että Australiassakin voi lautailla, muuallakin kuin meressä, mutta kyllä voi. Melbournesta on noin neljän tunnin ajomatka lähimpään hiihtokeskukseen, joka on tämä Mount Buller. Jouduimme siis lähtemään jo viiden jälkeen ajamaan, että ehdimme laskemaankin valoisaan aikaan. Pääsin loppujen lopuksi rinteeseen vasta puolilta päivin, kiitos maailman typerimmän välivuokraamon, mutta kyllä kannatti odottaa. Sunnuntaina oli todella upea aurinkoinen ilma ja rinteet olivat hyvässä kunnossa. Lämmintäkin oli ainakin +10.

Suklaata ja korvia

Kevät tulee! Ilma on alkanut lämmetä ja yhtenä päivänä pärjäsi jo ilman takkiakin. Olen yrittänyt opiskella jonkin verran, mutta hieman hankalaa se on kun koko ajan on jotain muutakin ohjelmaa.

Kävin keskiviikkona kampuksella ostamassa lippuni greyfish partyyn. Lippuja myytiin kampuksen nurmialueella, jossa on usein kaikenlaista ohjelmaa. Keskiviikkona siellä oli menossa suklaapaini ja pitkin kampusaluetta juoksi lähes alastomia suklaalla kuorrutteuja tyyppejä. Aamulla porukkaa oli kuulema juoskennellut alasti pitkin yliopistoa. Yritin kysellä, että mikä ihmeen tapahtuma on käynnissä ja miten minä olen missannut sen. Kyseessä oli joku viisi päivää kestävä tapahtuma, jossa kilpaillaan joka päivä erilaisten tehtävien parissa ja pidetään tietty viiden päivän ränni. Olisi pitänyt olla joukkue, että olisi voinut osallistua. Noh sainpahan osallistuttua melkein kaikille luennoille.

Eilen oli Greyfish Party ja se oli kyllä rahansa väärti. Juhla järjestettiin Paikallisen Perhon tiloissa ja paikalla on n. 10 kokkiopiskelijaa tekemässä ruokaa ja 10 tarjoilijaa tarjoilemassa juomia. Ruoka oli ihan uskomattoman hyvää ja juomaksi sai tilata mitä baarista löytyi. Ainoa miinuspuoli oli se, että tarjoilu lopetettiin kymmeneltä ja sitten piti siirtyä baariin. Sitsilauluja ei myöskään osattu oikein laulaa.

Ajattelin viettää viikonlopun rauhallisesti. Menen lauantaina katsomaan Melbourne Law Schoolin Law revuen, jonka pitäisi olla musikaalia ja komediaa. Saa nähdä tuleeko pettymys kun vertaan meidän Spexiin. http://www.thelawrevue.com/

Sunnuntaina ajattelin lähteä lautailemaan. Täältä on vain parin tunnin ajomatka lähimpään hiihtokeskukseen. Voipi tulla kallis reissu kun pitää vuokrata vaatteetkin. Ajattelin laittaa tänne meidän asuntolan seinille ilmoiutksia, että jos joku lainaa mulle lasketteluhousut niin tulen tiskaamaan sen astiat tai jotain. =)

Siideriä ja rapujuhlat

Olen ollut nettikatkoksessa lauantaista lähtien, koska opiskelijakylämme jokin nettiosa (tähän pitäisi vissiin laittaa joku salakielinen sana) on rikki. Olen soitellut asiakaspalveluun lukuisia vihaisia puheluita ja kertonut etten voi työskennellä ilman nettiä ja maksan siitä itseni kipeäksi. Totuushan tietysti on, että nyt minulla olisi mitä mainioin tilaisuus opisekella, kun en voi surffata netissä. Onneksi Harry Potter on vielä kesken, jotta keksin edes jotain sijaistoimintaa.

Olin viime torstaina kv-opiskelijoiden baari-illassa. Täällä normaali tuoppi on kooltaan 2dl, joka tietysti minun mielestäni oli erittäin huvittavaa. Kutsuin niitä vauvatuopeiksi ja tilasin itselleni "normaalin" 0,5l tuopin. Niitä onneksi myytiin, koska oli kv-ilta. Kaikeksi onneksi Australissa myös myydään (hyvää) siideriä, en ole joutunut olemaan täysin kuivin suin. Torstaina tuopin ääressä tapasin yliopiston scandinavia clubin puheenjohtajan, joka myi lippuja Greyfish Partyyn, joka ehkä suunnilleen (tai niin minä ainakin toivon) vastaa sitsien ja rapujuhlien yhdistelmää. Lippu maksoi yli $50, mutta rahalle saa vastinetta, kolmen ruokalajin illallinen ja rajoittamaton määrä alkoholia. Jeh! Joku tietysti huomautti, että Suomi ole osa skandinaviaa, mutta pääsen kuitenkin juhliin.

Ajattelin olla hyvä opiskelija torstaihin saakka ja yrittää pysyä mukana luennoilla. (Tällä hetkellä tietenkin kirjoitan täällä luennolla tätä blogia...) Voin sitten hyvällä omatunnolla rellestää torstain juhlissa ja perjantaisin mulla ei luentoja luonnollisestikaan ole. Yliopiston liikuntapalvelut ovat niin kalliita, että jätän ne väliin. 4kk:n jäsenyys maksaa $220. Kiva, kiva. Ajattelin sen sijaan osallistua muutamaan paikalliseen juoksutapahtumaan ja ottaa kaiken irti uusista lenkkareistani.

Poikaystävä

Kodissani asuu poikaystävä. En tiedä hänen nimeään vieläkään, mutta siis status on Corinnan poikaystävä. Tyyppi on jokinlainen hevari ja ajattelin, että kutsun häntä vaikka sitten Hevi-Ariksi. Tänään kun tulin koulusta puoli kahdentoista aikaan poikaystävä oli täällä nukkumassa. Yritin pitää mahdollisimman paljon melua, jotta hän heräisi, mutten tiedä kuinka hyvin onnistuin. Söin ja siivosin keittiön ja ajattelin, että poika voi varmaan viedä roskat lähtiessään ja ripustin ne oveen niin, että siitä ei pääse ulos siirtämättä roskapusseja. Tämän jälkeen katselin telkkarista laatuviihdesarja Dr Philliä (Apua! Lapseni on läski) ja odotin poikaystävän heräämistä. Ajattelin, että samalla kun mainitsen roskien viemisestä, voisin vaikka kysyä hänen nimeään.

Homma meni jokseenkin puihin, koska minä nukahdin ja poikaystävä livahti nukkuessani ulos, eikä tietenkään vienyt roskia. En ole varma sanoinko hänelle roskista vai oliko se vain unta, mutta juntipikin yksilö olisi tajunnut viedä roskat. Pitää ostaa post it-lappuja tulevaisuuden kommunikointia varten.

Olin eilen 'german dinner':llä ystäväni Iriksen luona. Saksasta olevat Iris ja Fran olivat valmistaneet saksalaista ruokaa. Pakko sanoa, että ei ollut mikään kulinaristinen elämys... Tarjolla oli jotain muhennosta, josta löytyi pekonia joukosta. Tätä syötiin omenamuhennoksen kera. Nam, nam. Jälkiruuaksi tarjoiltu omenastruudeli oli kuitenkin ihan hyvää. Tarkoituksena on, että pidämme jonkun illallisen joka keskiviikko ja joku meistä (kymmenestä) valmistaa ruokaa, joka on tyypillistä kokkaajan kotimaassa. Ehdottakaa jotain suomalaista, makaronilaatikko?

Jätän paikallisen Pykälän järjestämän mökkikeikan väliin, koska olen niin poikki juhlimisten ja koulutöiden kanssa. Olen ollut laiska ja jättänyt kaikki lukemiset lukematta ja nyt niitä onkin sitten kertynyt satojen sivujen edestä. Meidän siis täytyy lukea kasa artikkeleita tai kappaleita kirjasta jokaiselle luennolle ja luentoja on kerran viikossa. Minulla on neljä kurssia, joten siis neljät eri materiaalit per viikko. Lisäksi mökkikeikka kustantaa 40e+ruuat ja juomat.

Täällä on kahden viikon syysloma syyskuun lopussa. Jos jollakulla on kaukokaipuu niin sopii saapua reissuseurakseni. =)

Suklaata

Onnistuin viettämään viikonlopun melko rauhallisesti suklaan ja harry potterin parissa. Kävin myös saksalaisen ystäväni Franin kanssa pitkien tyttöjen bileissä, jotka järjestettiin baarissa. Siellä oli kyllä muitakin kuin pitkiä (minä), emmekä viihtyneet siellä kuin hetken, koska meidän piti mennä katsomaan kun Franin kämppäkaveri soittaa yhdessä toisessa baarissa (fonia, ja on oikkari ja nimikin alkaa H:lla).

Löysin tänään paikallisen Pykälän ja tunkeuduin heidän toimistoonsa kyselemään, että mitäs on tiedossa. Ensi viikonloppuna on jokin sortin mökkikeikka maaseudulla. Ajattelin osallistua. Toivottavasti on hauskaa.

Lähden nyt juhlimaan vanhentumistani. Ostin kavereilleni tarjottavaksi savikakkuja.

Parhautta

Vietin eilen koko päivän laiskottelemalla, menemättä ulos kertaakaan. Laiskottelu on ihan huippumukavaa. Voi surffailla netissä, katsella telkkaria ja syödä ison kasan valkosuklaalla kuorutettuja suklaamuffineja. Eikä tarvitse pukea kunnon vaatteita päälleen koko päivänä. Sain myös lainaksi uuden Potterin, joten laiskottelu voisi jatkua koko viikonlopun, kunhan saan suklaavarastot täydenettyä.

Kävin eilen laiskottelun lomassa meidän talon alakerrassa yhteistilassa, jossa oli ihmisiä ryyppäämässä. Menin sanomaan moi ja opin tuntemaan 3 poikaa Meksikosta. Juttelin heidän kanssaan Suomen ja Meksikon eroista verotuksen, koulutuksen ym. asioiden suhteen ja jossain keskustelun lomassa joku heistä mainitsi ihan ohi mennen, että abortti Meksikossa on lailla kielletty. Tartuin aiheeseen kyselemällä siitä lisää, koska mielestäni on mielenkiintoista, että Meksikon kaltaisessa maassa aborttia ei sallita. Tai ei se ole kuulema kielletty täysin, Mexico Cityssä se on sallittu joltain osin.

Kävi hyvin nopeasti ilmi, että kaksi pojista oli hyvin uskonnollisia ja vastusti aborttia hyvin jyrkästi, yksi heistä taas oli abortin puolesta. Pian keskustelusta olikin kehkeytynyt kiivastunteinen väittely. Mikä voikaan olla parempaa? Ainakin minun mielestäni tämä oli ihan parhautta ja oli todella mielenkiintoista kuulla suoraan meksikolaisten poikien suusta heidän mielipiteensä ja perustelunsa abortin puolesta ja vastaan. Oli jopa todella yllättävää, minun mielestäni, kuinka henkeen ja vereen yksi pojista vastusti aborttia, hänen mielestään abortti on murha siinä missä toisen ampuminenkin, eikä hän sallisi aborttia edes raiskatuille naisille. Tilannehan Meksikossa on sitten nyt se, että kaiken maailman salaklinikat tekevät nuorille tytöille abortteja väännetyllä rautalangalla ja tyttöjä kuolee näihin toimenpiteisiin. Aiheesta on tehty muuten ihan hyvä elokuva, Isä Amaron rikos. Kannattaa katsoa. Keskustelu aiheesta päättyi siihen, että yksipojista lähti hermoröökille ulos.

Torstaina ollut Coctail Party oli ihan hukkakeikka. Tapahtumaan oli myyty niin paljon lippuja, että yhtä cocktailia sai jonottaa melkein tunnin. Pidä siinä nyt sitten hauskaa. Lisäksi paikka oli niin pieni, ettei siellä ihmispaljouden vuoksi päässyt liikkumaan minnekään. Lähdin bileistä jo yhden aikaan pois ja kun tulin "kotiin" oli Corinna ystävällisesti teljennyt parvekkeen oven sepposen selälleen. Asumme toisessa kerroksessa, joten jollekin olisi liiankin helppoa napata täältä kaikki meidän kamat, joka tietenkin olisi todella hauskaa.

Tänään olisi tarjolla toiset bileet. Bileet pitkille tytöille, kutsuttujen joukossa ei ole juuri minua lyhempiä tyttöjä. Idea kuulostaa niin hassulta, että taidan mennä katsastamaan paikan. Jollei nyt Potter ja maailman parhaat suklaakeksit, Tim Tamit voita...

Alla on kuva huoneesta, jossa asun. Syntymäpäivälahjoja saa lähettää osoitteeseen 5-17 Flemington Road, North Melbourne, VIC 3051 Australia.

Ei savua ilman tulta

Heräsin viime yönä kolmelta johonkin ärsyttävään piippaukseen. Luulin, että Corinnalta oli jäänyt jokin laite päälle ja ajattelin, että odotan hetken jospa piippaus vaikka lakkaisi tai Corinna sammuttaisi sen. Piippauksen vain jatkuessa nousin ylös ja menin keittiöön, jossa huomasin, että ääni kuuluu käytävältä ja piippausten lomassa sanotaan "palohälytys, kaikkien on poistuttava rakennuksesta välittömästi". Menin herättämään Corinnan, joka kirosi peittonsa alla ja sanoi, että ei ole ensimmäinen kerta ja nousi sitten vastahakoisesti ylös. Huomasin parvekkeelta että pihalle oli tullut neljä paloautoa ja samaan aikaan palohälytysääni loppui. Corinna ilmoitti menevänsä takaisin nukkumaan ja olevansa sitten sängyssä jos talo palaa. Minäkään en jäänyt asiaa sen enempää ihmettelemään, vaan menin takaisin nukkumaan.

En tiedä kuinka helposti talon palohälyttimet laukeavat, mutta toissa päivänä, Corinnan taas tapansa mukaan kärtsätessä iltapalaansa, meidän huoneemme palohälytin rupesi huutamaan. Se ei sinänsä ollut mikään ihme, koska kämppä oli täynnä savua. Corinna oli päättänyt kärventää juuri pakkasesta ottamiaan valkoisia makkaroita, jotka olivatkin hetkessä saaneet uuden värin. Kävin availemassa parvekkeen ovea samalla kun Corinna tottuneesti irroitti palohälyttimestä pariston. Corinna myös huomautti, että käytävän ovea ei saa avata, koska jos tulee palohälytys, me saamme $8000 laskun. Ketkä me? En vissiin ole maksamassa mitään.

Corinna on ottanut tavakseen syödä illallistaan aina kello 21 jälkeen, välillä jopa puolen yön jälkeen ja tekee aina jotain vahvasti paistettua, kuten mustunutta pekonia, ruuakseen. Ajattelin jo ehdottaa, että mitä jos hän vaikka siirtyisi voileipiin ja nuudeleihin. Voitaisiin vaikka säästyä tulipalolta tai ainakin jokaöiseltä savulta.

Mua harmittaa todella paljon, että jätin juhlakimpsuni kotiin =( En löydä täältä mitään uusia kuteita ja kenkiä. Muotikin on sellaista, että joka ainoa juhlatoppi on mallia "mama" ja ulottuu puoleenväliin reittä. Saisipahan ainakin mahan piiloon.

Siivosin tänään hieman paikkoja. Imuroin koko kämpän, mukaan lukien jääkaapin, pyyhin pölyjä ja pesin kylppärin. Tänne muuttaessani viikko sitten aloitin pesemällä keittiön. Seuraava projektini on ällöttävän likaisen jääkaapin peseminen. Corinna soitti eilen yöllä vanhemmilleen ja koska olin vielä hereillä satuin kuulemaan kuinka hän kertoi vanhemmilleen saaneensa uuden kämppäkaverin, joka on todella siisti (eli siis cool B)) ei vaan siis clean. Corinnan mukaan täällä käynyt huoltomies (jonka minä tilasin vaihtamaan uusia lamppuja palaneiden tilalle) kertoi huoneen olevan koko asuntolan siistein. En usko kyllä että se on totta, koska siinä tapauksessa tyypit elävät todellisessa sonnassa, enkä minä edes ole mistään siisteimmästä päästä. Asta todistaa tämän.

Lähden tästä suklaaosoksille, ettei vaan pääse luut paistamaan. Illalla on pileet ja vaatteita ei vielä ole, menen vissiin sitten alasti. Mahtaisi kengurukansa ihmetellä.

Ihan pihalla

Kyllä voi olla vaikeaa selvittää ihan perusasioita, jos ne vaan on järjestetty eri tavalla kuin Suomessa. Tarvitsen luennoille luentomateriaalikirjan, readerin. Havaitsin tämän ensimmäisillä luennoilla kun kaikilla oli edessään iso kasa paperia. Kukaan ei missään vaiheessa kertonut meille vaihtareille mitään tällaisesta, enkä ollut tietenkään valmistautunut luennoille mitenkään. Opinto-orientaatio keskittyi aiheisiin Miten kuuntelen luennoilla (älä surffaa netissä tai lataa biisejä ipodiin) ja Milloin kannattaa tehdä muistiinpanoja. Kukaan ei missään vaiheessa kertonut mitään perusasioita kuten missä voi printata ja mitä materiaalia tarvitsen kursseja varten.

Valtaisan luentomateriaalin lisäksi tarvitsen muutaman kirjan. Menin näppäränä opiskelijana hakemaan kirjoja kirjastosta, jossa minulle kerrottiin, että tarvitsemaani kurssikirjaa on kirjastossa kolme kappaletta, yksi yölaina ja kaksi kahden tunnin lainaa. Kysyin että mistäs kirjastosta saan pidemmän laina-ajan kirjan ja kirjastotäti ohjasi minut menemään kirjakauppaan hankkimaan omani hintaan $130. Mutsis. Kurssimateriaalissa kuulema muutenkin kannustetaan opiskelijoita ostamaan kurssikirjat, niistä saa sitä paitsi 15% alennustakin. Hitsin hienoa. Päätin olla ilman kirjaa ja kytätä jonain päivänä yölainaa.

Kirjasto, josta etsin kirjoja oli ihan dille. Ei tietoakaan mistään aakkosten mukaan järjestämisestä. Kirjat oli järjestetty joidenkin outojen värikoodien ja numerosarjojen yhdistelmällä ja mulla meinasi mennä hermo kun en millään tajunnut mistä muka löydän tarvitsemani kirjan. Miksi vain Euroopassa osataan järjestää asiat loogisesti? Löysin tarvitsemani kirjan vasta paikallisen opiskelijan avulla.

Päätin luopua valitsemastani "sopimukset" -kurssista ja vaihtaa sen paljon mielenkiintoisempaan Art Facultyn (humanistinen?) "sukupuolikulttuuri ja identiteetti"-kurssiin. Onneksi tämä onnistui ja nyt pääsen kaveeraamaan humanistihippien kanssa hienolle kampusalueelle. Koska kansainvälisen oikeuden kurssikin tuntuu tylsältä ja vaikealta harkitsen vielä tänä iltana, jos vaihtaisin sen esimerkiksi "noitavainot euroopassa" -kurssiin. Toivottavasti oma tiedekuntani hyväksyy nämä semioikeustieteelliset opintoni. =)

Yritin ystävystyä kosmetologiksi opiskelevan huonekaverini Corinnan kanssa kysymällä häneltä haluaisiko hän tehdä minulle ilmaisen manikyyrin. Kuulema onnistuu. Hienoa. Se voi olla palkkio minulle esim. siitä, että olen kuunnellut nyt kolme yötä huonekaverini ja hänen poikaystävänsä elämöintiä. Corinna on myös siivonnut huomattuaan, että minä en ihan hirveästi pidä sikasotkusta.

Ajattelin viettää tulevan viikon valtaisan lukupakettini ja suklaakeksien ääressä. Saan huomenna kyllä saksalaiselta ystävältäni Franilta uuden Potterin luettavaksi ja se saattaa hieman haitata opiskelua ja sosiaalista elämää. Ei voi mitään. Torstaina on myös Cocktail Party, jota varten joudun hankkimaan bilevaatteet, koska luonnollisestikaan 20 kg:n matkatavaralastiin ei mahtunut korkkareita ja juhlavarusteita.

Haiseva huone

Muutin uuteen asumukseeni toissa päivänä. Tänne saapuessani uusi kämppäkaverini ei ollut paikalla, mutta oli jättänyt kaikki sotkunsa edustamaan itseään. Aloitin asettumiseni sivoamalla todella pientä keittiötä yli tunnin. Halusin saada kaikki mönjät ja ruuat pois ennen kuin aloin valmistella omia ruokiani. Kylppäriä en jaksanut siivota. Kaikesta siivoamisestani huolimatta keittiöön jäi epämiellyttävä haju, putkissa on varmaan jotain.







Kämppäkaverini saapui illalla suoraan koulusta ystävänsä kanssa ja aloitti välittömästi ryyppäämisen. Hän kertoi olevansa 19-vuotias ja opiskelevansa kosmetologiksi. Tämän jälkeen hän ja hänen koulukaverinsa joivat, lauloivat ja tekivät keittiössä ruokaa siivoamatta jälkiään. Seuraavana aamuna kun heräsin, keittiön seinällä oli kananmunaa, lattia oli täynnä pinaatinlehtiä ja jotain tahmeaa, kaikki mahdolliset astiat oli käytetty ja osittain syötyjä leipiä löytyi sieltä sun täältä.


Eilen aamulla täällä nukkui tuon tyypin opiskelukaveri ja tänä aamuna joku poika. Toivottavasti täällä ei ole joka päivä jotain tyyppiä. Tänä aamuna täällä on myös ihan törkeän paha haju. Nuori pari on valmistanut yöllä pekonia ja munia ja muuta töhnää ja nyt koko roskis dunkkaa. En luonnollisestikaan voi tuulettaa, koska parvekkeemme ovi on kämppäkaverin puolella huonetta ja meillä on väliseinä, jonka minä haluan pitää kiinni. En halua nähdä mitä nuo kaksi tuolla tekevät, pelkkä kuuleminen riittää.

Täällä on päästy taas normaaleihin talvilämpöihin, eli +14-17 asteeseen. Paljon miellyttävämpää kuin +2. Olen tänään menossa katsomaan australialaista jalkapalloa, footya. Pelin idea on kai se, että pallon kanssa saa tehdä ihan mitä haluaa, potkia, heittää tai juosta se kädessä. Saa nähdä. Lipuista ryöstetään $20, joten tämä saa olla ainoa kerta kun menen katsomaan kyseisen lajin matsia. En ole Suomessakaan ollut koskaan katsomassa jalkapalloa, laitan rahat mielummin omiin urheiluihini =) , josta tulikin mieleeni, että ostin eilen uudet juoksulenkkarit. Aion mennä testaamaan niitä huomenna.