Lihapullia

Kävin tänään ikeassa, koska tarvitsin juustohöylän, eikä niitä myydä täällä missään. Ah IKEA, kuin kotona olisi ollut! Kaikki on samassa järjestyksessä kuin Suomessa. Kuinka hienoa. Ja parhautta oli ikean ravintolassa nautitut lihapullat ja perunat. Ihmisten ruokaa. Mukanani ollut hollantilainen Janneke pitää minua varmaan vähintäänkin hieman kajahtaneena kun ylistin lihapullien ja ikean hienoutta puoli tuntia.

Ostin ikeasta myös vaa'an, jotta voin seurata suklaalla mässäilyn tuloksia. Tällä hetkellä mennään käyrällä kohdassa +5kg. Melko kivaa. Suklaasta luopuminen ei ole helppoa, eikä täällä myydä mitään salaatteja missään. Minkäs teet?

Paikallinen Pykälä, eli MULSS (tai jotain) järjesti täällä oikeustapauskilpailun, jonka viimeinen taisto käytiin eilen Melbournen oikeustalolla oikeiden tuomaraiden kera. En seurannut kilpailua muilta osin, mutta menin katsomaan finaalin, koska halusin myös nähdä oikeustalon. Finaali oli aivan törkeän tylsä ja meinasin nukahtaa koko ajan. Neljä tyyppiä lähelläni nukahtikin. Finaalissa oli neljä puheenvuoroa, jokainen 15+ minuuttia ja puhujat olivat tietysti selkä yleisöön, naama tuomareihin päin. En tajunnut koko hommasta mitään, koska olin niin jumissa, mutta The Federal Court of Australia oli tietysti näkemisen arvoinen. Oli muuten hyvin saman henkinen kuin Helsingin käris.

Yritin katsoa yliopistolta työpaikkoja korjatakseni rahavajettani hieman ja silmiini osui ilmoitus, jossa haettiin oikkareita johonkin tutkimukseen. Lähetin paikkaan sähköpostia ja nyt pääsen johonkin ryhmään keskustelemaan pariksi tunniksi ja siitä maksetaankin jonkun verran. Hienoa. Toivottavasti ryhmäkeskusteluja tulee enemmänkin, jotten joudu keksimään jotain muuta. Voisin tosin mennä myös vaikka Ikeaan töihin.

Kesä täällä jatkuu. Tänään on tosin todella tuulinen päivä, mutta onpahan sentään lämmintä. Huomenna on taas kaunista.

Kesä tulee

Täällä on kesä, mieletöntä! Muiden mielestä on kevät, mutta kun on kerran yli +20c lämmintä, se on kesä se. Täksi päiväksi luvattiin +25c. Jeh!

Kesä alkoi lauantaina ja menimme muutaman muun vaihtarin kanssa viettämään päivää rantakaupunginosa St. Kildaan. St. Kilda on kuin eri maailma verrattuna tähän Melbournen keskustaan. En tajua, miten en ole eksynyt sinne aiemmin. Palmuja joka paikassa ja fiilis muutenkin kuin Espanjan rantalomakohteissa, ilman vyölaukkuja kantavia saksalaisia turisteja ja kännisiä brittejä. Kävimme syömässä ja kiertelimme siellä täällä. Kävimme myös testaamassa meren lämpötilaa, liian kylmää vielä. Haita ei näkynyt, vaikka yritin kuinka tiirailla.

Ehdotin lauantaina muille, että voisimme avata kesäkauden joku päivä kun on niin kiva ilma. Kaljan juominen päivällä puistossa oli tyypeille aivan tuntematon käsite ja jouduin naamioimaan ideani ja nyt se kulkee nimellä "ranskalainen piknik". Voimmehan me ostaa siiderin lisäksi mansikoita ja patonkia, jos se erityisesti lahduttaa jotakuta. Kun kerroin tästä ideastani eilen eräs aussi sanoi, että nyt on ihan poikkeuksellisen lämmintä elokuuksi. En usko häntä. Kesä tuli ja saa nyt jäädä kiitos.

Kävin eilen hölkkäämässä 15km runin. Oli aika rankka reitti, jatkuvasti mäkiä. Tapahtumassa oli n.100 osallistujaa tai ehkä enemmän, mutta ei mitenkään hirveitä määriä. Lähes kaikki olivat jotain huippujuoksijoita ja olin aivan varma, että jään viimeiseksi, mutta ei! Minun perässäni tuli vielä muutama. (tosin aika vanha ihminen, mutta hengissä ne oli kuitenkin) Jos täällä meinaa tosissaan tulla lämmin, joutuu juokseminen ehkä jäämään, koska kuumassa juokseminen on hengenvaarallista. Joudun siirtymään uima-altaan puolelle nautiskelemaan virvokkeita.

Rahat loppuu

Onnistuin eilen käyttämään ihan kiitettävän määrän rahaa shoppaillessani kaupungilla. Kyllähän se on sellainen homma, että vaatteet kuluvat joka puolella maailmaa, joten jouduin ostamaan uudet farkut, muutaman paidan ja kasan kosmetiikkaa. Täällä ei ole mitenkään kovin halpaa, monet tuotteet ovat paljon Suomen hintoja kalliimpia ja jos jatkan samaan malliin saan kyllä mennä pian Subwayhin täyttelemään patonkeja.

Ajattelin viettää viikonlopun rauhallisesti ja tutustua hieman kaupunkiin. Tajusin eilen, että olen ollut täällä jo viisi viikkoa ja käynyt lähinnä vain Melbournen keskustassa (laskettelureissua lukuun ottamatta). Olisi vissiin syytä hieman katsella ympärilleen, joten lähdemme huomenna muutaman jenkin kanssa katsastamaan Melbournen kaupunginosan St. Kildan. Sunnuntaina käyn hölkkäämässä De Castella runin, jos pääsen seitsemältä ylös sängystä. Tulokset pääsee sitten katsomaan netistä.

Alan pian hieman tottua siihen, että nämä tyypit täällä tekevät kaiken väärinpäin. En enää meinaa jatkuvasti jäädä auton alle, vaan osaan katsoa ensin oikealle, sitten vasemmalle. Eilen tosin taas meinasi käydä huonosti kun en huomannut lähestyvää harmaata autoa, koska täällä ei tarvitse käyttää ajovaloja, eikä ylityspaikalla olevia ihmisiä tarvitse täällä varoa. Vain suojatiellä jalankulkija on periaatteessa turvassa. Suojateitä täällä sitten onkin erittäin harvassa ja näitä suojatiestä poikkeavia ylityspaikkoja on enemmän.

Autojen lisäksi olen törmäillyt ihmisiin. Australialaiset ajattelevat kaiken vasemmalle ja kun minä ajatuksissani väistän vastaantulijaa aina oikealla tulee törmäys. Törmään yleensä aina johonkin ihmiseen kun kävelen yliopistolla. Heh. En tiedä uskallanko ajaa autolla täällä.

Lunta ja sirkushuveja

Olin viime lauantaina katsomassa Melbournen yliopiston oikiksen law revueta. Spexipohjalta odotin tapahtumalta ehkä hieman liikaa, vaikka kyllähän mun olisi pitänyt tietää, ettei muualla osata. Eihän tyypit täällä osaa edes ajaa oikealla puolella tietä. No Law revue järjestettiin baarimaisessa tilassa. Tilassa oli baari ja lava ja jonkin verran istumapaikkoja. Minä tietysti jäin ilman istumapaikkaa, koska saavuin liian myöhään. Tyypit olivat myyneet tuvan niin täyteen, että ainakin 50 ihmistä joutui seisomaan. Show itsessään oli ihan hyvä. Videoklippejä, näyttelyä, lauluja ja vitsejä. En kuitenkaan kuullut kaikkia vitsejä, koska vieressä olevan baarin musiikki oli niin kovalla, että se peitti esityksen äänet.

Pääsin law revuesta kotiin puolenyön aikaan. Kotona minua odotti huonekaverini kaveri (joka majaili täällä viikon) poikaystävänsä kanssa, sekä hillitön sotku, jonka ystävällinen huonekaverini oli kännpäissään aiheuttanut. Oli mm. päättänyt kuoria kokonaisen porkkanan keskelle keittiön lattiaa. En jaksanut välittää asiasta, koska minulla oli vain muutama tunti aikaa nukkua ennen Mount Bullerille lähtöä. Nukuin hetken ja heräsin ennen viittä. Samoihin aikoihin huonekaverini tuli baarista kotiin ja päätti tuoda vielä yhden kaverin liian tilavaan huoneistoomme nukkumaan...

Vietin koko viime sunnuntain lumilautailemassa paikassa nimeltä Mount Buller. Ei uskoisi, että Australiassakin voi lautailla, muuallakin kuin meressä, mutta kyllä voi. Melbournesta on noin neljän tunnin ajomatka lähimpään hiihtokeskukseen, joka on tämä Mount Buller. Jouduimme siis lähtemään jo viiden jälkeen ajamaan, että ehdimme laskemaankin valoisaan aikaan. Pääsin loppujen lopuksi rinteeseen vasta puolilta päivin, kiitos maailman typerimmän välivuokraamon, mutta kyllä kannatti odottaa. Sunnuntaina oli todella upea aurinkoinen ilma ja rinteet olivat hyvässä kunnossa. Lämmintäkin oli ainakin +10.

Suklaata ja korvia

Kevät tulee! Ilma on alkanut lämmetä ja yhtenä päivänä pärjäsi jo ilman takkiakin. Olen yrittänyt opiskella jonkin verran, mutta hieman hankalaa se on kun koko ajan on jotain muutakin ohjelmaa.

Kävin keskiviikkona kampuksella ostamassa lippuni greyfish partyyn. Lippuja myytiin kampuksen nurmialueella, jossa on usein kaikenlaista ohjelmaa. Keskiviikkona siellä oli menossa suklaapaini ja pitkin kampusaluetta juoksi lähes alastomia suklaalla kuorrutteuja tyyppejä. Aamulla porukkaa oli kuulema juoskennellut alasti pitkin yliopistoa. Yritin kysellä, että mikä ihmeen tapahtuma on käynnissä ja miten minä olen missannut sen. Kyseessä oli joku viisi päivää kestävä tapahtuma, jossa kilpaillaan joka päivä erilaisten tehtävien parissa ja pidetään tietty viiden päivän ränni. Olisi pitänyt olla joukkue, että olisi voinut osallistua. Noh sainpahan osallistuttua melkein kaikille luennoille.

Eilen oli Greyfish Party ja se oli kyllä rahansa väärti. Juhla järjestettiin Paikallisen Perhon tiloissa ja paikalla on n. 10 kokkiopiskelijaa tekemässä ruokaa ja 10 tarjoilijaa tarjoilemassa juomia. Ruoka oli ihan uskomattoman hyvää ja juomaksi sai tilata mitä baarista löytyi. Ainoa miinuspuoli oli se, että tarjoilu lopetettiin kymmeneltä ja sitten piti siirtyä baariin. Sitsilauluja ei myöskään osattu oikein laulaa.

Ajattelin viettää viikonlopun rauhallisesti. Menen lauantaina katsomaan Melbourne Law Schoolin Law revuen, jonka pitäisi olla musikaalia ja komediaa. Saa nähdä tuleeko pettymys kun vertaan meidän Spexiin. http://www.thelawrevue.com/

Sunnuntaina ajattelin lähteä lautailemaan. Täältä on vain parin tunnin ajomatka lähimpään hiihtokeskukseen. Voipi tulla kallis reissu kun pitää vuokrata vaatteetkin. Ajattelin laittaa tänne meidän asuntolan seinille ilmoiutksia, että jos joku lainaa mulle lasketteluhousut niin tulen tiskaamaan sen astiat tai jotain. =)

Siideriä ja rapujuhlat

Olen ollut nettikatkoksessa lauantaista lähtien, koska opiskelijakylämme jokin nettiosa (tähän pitäisi vissiin laittaa joku salakielinen sana) on rikki. Olen soitellut asiakaspalveluun lukuisia vihaisia puheluita ja kertonut etten voi työskennellä ilman nettiä ja maksan siitä itseni kipeäksi. Totuushan tietysti on, että nyt minulla olisi mitä mainioin tilaisuus opisekella, kun en voi surffata netissä. Onneksi Harry Potter on vielä kesken, jotta keksin edes jotain sijaistoimintaa.

Olin viime torstaina kv-opiskelijoiden baari-illassa. Täällä normaali tuoppi on kooltaan 2dl, joka tietysti minun mielestäni oli erittäin huvittavaa. Kutsuin niitä vauvatuopeiksi ja tilasin itselleni "normaalin" 0,5l tuopin. Niitä onneksi myytiin, koska oli kv-ilta. Kaikeksi onneksi Australissa myös myydään (hyvää) siideriä, en ole joutunut olemaan täysin kuivin suin. Torstaina tuopin ääressä tapasin yliopiston scandinavia clubin puheenjohtajan, joka myi lippuja Greyfish Partyyn, joka ehkä suunnilleen (tai niin minä ainakin toivon) vastaa sitsien ja rapujuhlien yhdistelmää. Lippu maksoi yli $50, mutta rahalle saa vastinetta, kolmen ruokalajin illallinen ja rajoittamaton määrä alkoholia. Jeh! Joku tietysti huomautti, että Suomi ole osa skandinaviaa, mutta pääsen kuitenkin juhliin.

Ajattelin olla hyvä opiskelija torstaihin saakka ja yrittää pysyä mukana luennoilla. (Tällä hetkellä tietenkin kirjoitan täällä luennolla tätä blogia...) Voin sitten hyvällä omatunnolla rellestää torstain juhlissa ja perjantaisin mulla ei luentoja luonnollisestikaan ole. Yliopiston liikuntapalvelut ovat niin kalliita, että jätän ne väliin. 4kk:n jäsenyys maksaa $220. Kiva, kiva. Ajattelin sen sijaan osallistua muutamaan paikalliseen juoksutapahtumaan ja ottaa kaiken irti uusista lenkkareistani.

Poikaystävä

Kodissani asuu poikaystävä. En tiedä hänen nimeään vieläkään, mutta siis status on Corinnan poikaystävä. Tyyppi on jokinlainen hevari ja ajattelin, että kutsun häntä vaikka sitten Hevi-Ariksi. Tänään kun tulin koulusta puoli kahdentoista aikaan poikaystävä oli täällä nukkumassa. Yritin pitää mahdollisimman paljon melua, jotta hän heräisi, mutten tiedä kuinka hyvin onnistuin. Söin ja siivosin keittiön ja ajattelin, että poika voi varmaan viedä roskat lähtiessään ja ripustin ne oveen niin, että siitä ei pääse ulos siirtämättä roskapusseja. Tämän jälkeen katselin telkkarista laatuviihdesarja Dr Philliä (Apua! Lapseni on läski) ja odotin poikaystävän heräämistä. Ajattelin, että samalla kun mainitsen roskien viemisestä, voisin vaikka kysyä hänen nimeään.

Homma meni jokseenkin puihin, koska minä nukahdin ja poikaystävä livahti nukkuessani ulos, eikä tietenkään vienyt roskia. En ole varma sanoinko hänelle roskista vai oliko se vain unta, mutta juntipikin yksilö olisi tajunnut viedä roskat. Pitää ostaa post it-lappuja tulevaisuuden kommunikointia varten.

Olin eilen 'german dinner':llä ystäväni Iriksen luona. Saksasta olevat Iris ja Fran olivat valmistaneet saksalaista ruokaa. Pakko sanoa, että ei ollut mikään kulinaristinen elämys... Tarjolla oli jotain muhennosta, josta löytyi pekonia joukosta. Tätä syötiin omenamuhennoksen kera. Nam, nam. Jälkiruuaksi tarjoiltu omenastruudeli oli kuitenkin ihan hyvää. Tarkoituksena on, että pidämme jonkun illallisen joka keskiviikko ja joku meistä (kymmenestä) valmistaa ruokaa, joka on tyypillistä kokkaajan kotimaassa. Ehdottakaa jotain suomalaista, makaronilaatikko?

Jätän paikallisen Pykälän järjestämän mökkikeikan väliin, koska olen niin poikki juhlimisten ja koulutöiden kanssa. Olen ollut laiska ja jättänyt kaikki lukemiset lukematta ja nyt niitä onkin sitten kertynyt satojen sivujen edestä. Meidän siis täytyy lukea kasa artikkeleita tai kappaleita kirjasta jokaiselle luennolle ja luentoja on kerran viikossa. Minulla on neljä kurssia, joten siis neljät eri materiaalit per viikko. Lisäksi mökkikeikka kustantaa 40e+ruuat ja juomat.

Täällä on kahden viikon syysloma syyskuun lopussa. Jos jollakulla on kaukokaipuu niin sopii saapua reissuseurakseni. =)

Suklaata

Onnistuin viettämään viikonlopun melko rauhallisesti suklaan ja harry potterin parissa. Kävin myös saksalaisen ystäväni Franin kanssa pitkien tyttöjen bileissä, jotka järjestettiin baarissa. Siellä oli kyllä muitakin kuin pitkiä (minä), emmekä viihtyneet siellä kuin hetken, koska meidän piti mennä katsomaan kun Franin kämppäkaveri soittaa yhdessä toisessa baarissa (fonia, ja on oikkari ja nimikin alkaa H:lla).

Löysin tänään paikallisen Pykälän ja tunkeuduin heidän toimistoonsa kyselemään, että mitäs on tiedossa. Ensi viikonloppuna on jokin sortin mökkikeikka maaseudulla. Ajattelin osallistua. Toivottavasti on hauskaa.

Lähden nyt juhlimaan vanhentumistani. Ostin kavereilleni tarjottavaksi savikakkuja.

Parhautta

Vietin eilen koko päivän laiskottelemalla, menemättä ulos kertaakaan. Laiskottelu on ihan huippumukavaa. Voi surffailla netissä, katsella telkkaria ja syödä ison kasan valkosuklaalla kuorutettuja suklaamuffineja. Eikä tarvitse pukea kunnon vaatteita päälleen koko päivänä. Sain myös lainaksi uuden Potterin, joten laiskottelu voisi jatkua koko viikonlopun, kunhan saan suklaavarastot täydenettyä.

Kävin eilen laiskottelun lomassa meidän talon alakerrassa yhteistilassa, jossa oli ihmisiä ryyppäämässä. Menin sanomaan moi ja opin tuntemaan 3 poikaa Meksikosta. Juttelin heidän kanssaan Suomen ja Meksikon eroista verotuksen, koulutuksen ym. asioiden suhteen ja jossain keskustelun lomassa joku heistä mainitsi ihan ohi mennen, että abortti Meksikossa on lailla kielletty. Tartuin aiheeseen kyselemällä siitä lisää, koska mielestäni on mielenkiintoista, että Meksikon kaltaisessa maassa aborttia ei sallita. Tai ei se ole kuulema kielletty täysin, Mexico Cityssä se on sallittu joltain osin.

Kävi hyvin nopeasti ilmi, että kaksi pojista oli hyvin uskonnollisia ja vastusti aborttia hyvin jyrkästi, yksi heistä taas oli abortin puolesta. Pian keskustelusta olikin kehkeytynyt kiivastunteinen väittely. Mikä voikaan olla parempaa? Ainakin minun mielestäni tämä oli ihan parhautta ja oli todella mielenkiintoista kuulla suoraan meksikolaisten poikien suusta heidän mielipiteensä ja perustelunsa abortin puolesta ja vastaan. Oli jopa todella yllättävää, minun mielestäni, kuinka henkeen ja vereen yksi pojista vastusti aborttia, hänen mielestään abortti on murha siinä missä toisen ampuminenkin, eikä hän sallisi aborttia edes raiskatuille naisille. Tilannehan Meksikossa on sitten nyt se, että kaiken maailman salaklinikat tekevät nuorille tytöille abortteja väännetyllä rautalangalla ja tyttöjä kuolee näihin toimenpiteisiin. Aiheesta on tehty muuten ihan hyvä elokuva, Isä Amaron rikos. Kannattaa katsoa. Keskustelu aiheesta päättyi siihen, että yksipojista lähti hermoröökille ulos.

Torstaina ollut Coctail Party oli ihan hukkakeikka. Tapahtumaan oli myyty niin paljon lippuja, että yhtä cocktailia sai jonottaa melkein tunnin. Pidä siinä nyt sitten hauskaa. Lisäksi paikka oli niin pieni, ettei siellä ihmispaljouden vuoksi päässyt liikkumaan minnekään. Lähdin bileistä jo yhden aikaan pois ja kun tulin "kotiin" oli Corinna ystävällisesti teljennyt parvekkeen oven sepposen selälleen. Asumme toisessa kerroksessa, joten jollekin olisi liiankin helppoa napata täältä kaikki meidän kamat, joka tietenkin olisi todella hauskaa.

Tänään olisi tarjolla toiset bileet. Bileet pitkille tytöille, kutsuttujen joukossa ei ole juuri minua lyhempiä tyttöjä. Idea kuulostaa niin hassulta, että taidan mennä katsastamaan paikan. Jollei nyt Potter ja maailman parhaat suklaakeksit, Tim Tamit voita...

Alla on kuva huoneesta, jossa asun. Syntymäpäivälahjoja saa lähettää osoitteeseen 5-17 Flemington Road, North Melbourne, VIC 3051 Australia.

Ei savua ilman tulta

Heräsin viime yönä kolmelta johonkin ärsyttävään piippaukseen. Luulin, että Corinnalta oli jäänyt jokin laite päälle ja ajattelin, että odotan hetken jospa piippaus vaikka lakkaisi tai Corinna sammuttaisi sen. Piippauksen vain jatkuessa nousin ylös ja menin keittiöön, jossa huomasin, että ääni kuuluu käytävältä ja piippausten lomassa sanotaan "palohälytys, kaikkien on poistuttava rakennuksesta välittömästi". Menin herättämään Corinnan, joka kirosi peittonsa alla ja sanoi, että ei ole ensimmäinen kerta ja nousi sitten vastahakoisesti ylös. Huomasin parvekkeelta että pihalle oli tullut neljä paloautoa ja samaan aikaan palohälytysääni loppui. Corinna ilmoitti menevänsä takaisin nukkumaan ja olevansa sitten sängyssä jos talo palaa. Minäkään en jäänyt asiaa sen enempää ihmettelemään, vaan menin takaisin nukkumaan.

En tiedä kuinka helposti talon palohälyttimet laukeavat, mutta toissa päivänä, Corinnan taas tapansa mukaan kärtsätessä iltapalaansa, meidän huoneemme palohälytin rupesi huutamaan. Se ei sinänsä ollut mikään ihme, koska kämppä oli täynnä savua. Corinna oli päättänyt kärventää juuri pakkasesta ottamiaan valkoisia makkaroita, jotka olivatkin hetkessä saaneet uuden värin. Kävin availemassa parvekkeen ovea samalla kun Corinna tottuneesti irroitti palohälyttimestä pariston. Corinna myös huomautti, että käytävän ovea ei saa avata, koska jos tulee palohälytys, me saamme $8000 laskun. Ketkä me? En vissiin ole maksamassa mitään.

Corinna on ottanut tavakseen syödä illallistaan aina kello 21 jälkeen, välillä jopa puolen yön jälkeen ja tekee aina jotain vahvasti paistettua, kuten mustunutta pekonia, ruuakseen. Ajattelin jo ehdottaa, että mitä jos hän vaikka siirtyisi voileipiin ja nuudeleihin. Voitaisiin vaikka säästyä tulipalolta tai ainakin jokaöiseltä savulta.

Mua harmittaa todella paljon, että jätin juhlakimpsuni kotiin =( En löydä täältä mitään uusia kuteita ja kenkiä. Muotikin on sellaista, että joka ainoa juhlatoppi on mallia "mama" ja ulottuu puoleenväliin reittä. Saisipahan ainakin mahan piiloon.

Siivosin tänään hieman paikkoja. Imuroin koko kämpän, mukaan lukien jääkaapin, pyyhin pölyjä ja pesin kylppärin. Tänne muuttaessani viikko sitten aloitin pesemällä keittiön. Seuraava projektini on ällöttävän likaisen jääkaapin peseminen. Corinna soitti eilen yöllä vanhemmilleen ja koska olin vielä hereillä satuin kuulemaan kuinka hän kertoi vanhemmilleen saaneensa uuden kämppäkaverin, joka on todella siisti (eli siis cool B)) ei vaan siis clean. Corinnan mukaan täällä käynyt huoltomies (jonka minä tilasin vaihtamaan uusia lamppuja palaneiden tilalle) kertoi huoneen olevan koko asuntolan siistein. En usko kyllä että se on totta, koska siinä tapauksessa tyypit elävät todellisessa sonnassa, enkä minä edes ole mistään siisteimmästä päästä. Asta todistaa tämän.

Lähden tästä suklaaosoksille, ettei vaan pääse luut paistamaan. Illalla on pileet ja vaatteita ei vielä ole, menen vissiin sitten alasti. Mahtaisi kengurukansa ihmetellä.