Säheltämistä

Olen hyvällä todennäköisyydellä maailman vaikein ihminen. En kestä edes itse itseäni. Muutan tänään pois täältä kalliista opiskelijakylästä yhteen kalliiseen kämppään Melbournen keskustassa. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. En tiedä onko tämä nyt hyvä vai huono juttu ja miksi koko ajan sekoitan kaikki asiat.

Kävin katsomassa neljää eri kämppää. Kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa hylkäsin ihan suoraan, molemmat olivat ahtaita kinkkimurjuja. Kolmas vaihtohto oli reilun puolen tunnin kävelymatka päässä yliopistosta. Vanha talo ja aika huonossa kunnossa, kylppäriin ja vessaan mentiin ulkokautta. Tyttö joka huonetta vuokrasi oli sen sijaan mukava. Hän oli lähdössä kiertämään Eurooppaa oikiksesta valmistumisensa kunniaksi. En tavannut muita talon asukkaita. Vuokra olisi ollut vain $120/vko ja olisi voinut muuttaa asuntoon WA-reissuni jälkeen ja säästää monta satasta... Niin, että en tiedä teenkö tässä taas ihan helkkarin vääriä ratkaisuja. Kämppä jonne olen nyt muuttamassa on melko uusi ja sijaitsee ihan Melbournen keskustassa. Vuokra on $200/vko, joka sisältää kaikki laskut. Kämpässä asuu (hehee) juuri oikiksesta valmistunut australialainen poika ja saksalainen pariskunta. Keittiö ja kämppä muutenkin on todella hyvässä kunnossa ja melko tilava.

Niin. Sitten kun olin eilen tehnyt tämän päätöksen muuttaa tuohon keskusta-asuntoon tulin tänne opiskelijakylään ilmoittamaan, että lähden. Samaan aikaan Corinna sitten ilmoitti vaihtavansa huonetta, eli siis olisin saanut uuden huonekaverin. Päätin kuitenkin lähteä. Nyt en tiedä olisiko sittenkin pitänyt jäädä. Kävin äsken alakerrassa printtaamassa lentolippuni ja katselin kun tyypit ottivat aurinkoa pihalla ja uima-allaskin kimalteli mukavasti. Nyt muutan myös pois yliopiston ja puiston läheisyydestä, enkä pääse enää kätevästi lenkkeilemään. Summa summarum. Pää on sekaisin, enkä tiedä mikä on hyvä ja mikä huono. Vituttaa.

Pitäisi pakata kaikki kamat nyt ja käydä vielä kaupassa ostamassa shortsit WA-reissua varten ja muuttaa sitten. Esseiden kirjoitus on jäänyt, enkä saa niitä palautettua aikataulussa, koska olen taas sössinyt kaiken. Yritin lähettää opettajalle sähköpostia ja pyytää hieman lykkäystä, mutta opettajalla on tietysti juuri nyt lomalla Kreikassa. Jepu jee.

Olen joutunut elämään koko viikon silmälasivammaisena. Hain lääkäriltä maanantaina silmätippareseptin ja lääkäri sanoi, että tökötin pitäisi vaikuttaa parissa päivässä, mutta mitään edistystä ei näy. Tuntuu, että silmät voivat vaan huonommin koko ajan. Pitäisi siis mennä uudestaan lääkäriin, mutta ei ole aikaa. En voi käyttää piilareita, enkä tiedä miten sitten snorklailen reissulla. Pitää varmaan käydä Perthissä lääkärissä.

Kaikki ei kuitenkaan ole huonosti, vaikka siltä saattaa vaikuttaa. Olimme eilen Janneken ja Franin kanssa ryyppäämässä keskustassa. Illan nimi oli "boobies out". =) Menimme ensi syömään kiinalaiseen ravintolaan ja joimme siellä omia juomiamme, joka on täällä lähes joka paikassa sallittua. Ravintoloiden ikkunoissa lukee BYO, joka tarkoittaa bring your own, eli siis omat keitot mukaan ja ruoka ravintolasta. Aiheutimme pahennusta puhumalla hävyttömiä juttuja liian kovaan ääneen ja juomalla liikaa, mutta kivaa oli. Sanoin, että jos joku kysyy, niin minä olen sitten Ruotsista. Suomalaiset tytöt eivät käyttäydy noin.