Olen oppinut tähän mennessä jo suunnilleen väistämään autoja ja ohittamaan ihmiset vasemmalta. Olen myös oppinut, että ihmisiä ei kiinnosta kuulumiseni, vaikka he jatkuvasti kysyvätkin ”How are you” tai hassulla tavalla ”how are you going”. No siis jatkuvasti tietenkin kerron olotilastani ja kuulumisistani ja hämmentyneet ihmiset joutuvat kuuntelemaan sairaskertomustani, mutta... Yksi asia, jota en ole vielä sisäistänyt on body contact. Jopa eräs RUOTSALAINEN huomautti eilen, että te suomalaiset ette osaa ottaa kontaktia tervehtiessänne. Uhrasin asialle monta ajatusta ja kyllä, se on aivan totta. Ei meillä ole tapana pussailla ja halailla sellaisten ihmisten kanssa joista tiedämme vain nimen tai hyvä jos sitäkään. Äiti on opettanut varomaan ventovieraita.
Olen tähän mennessä opettelemalla oppinut halaamaan ja pussaamaan omia kavereitani, mutta vieläkään en tee sitä automaattisesti, enkä todellakaan vieraiden ihmisten kanssa. Kavereideni kanssakin joudun aktiivisesti ajattelemaan ”no niin kohta ollaan lähietäisyydellä, mene halaamaan, äläkä jää tönkkönä seisomaan liian kauas. Muista pussata molemmille poskille” tai ”tämä haluaa heti pussata, mutta vain yhdelle poskelle” ja sitten ruotsalaiset; vain kunnon halaus. Missä on kaikki suomalaiset, joiden mielestä on ihan oikein sanoa vain moi ja pönöttää epäsosiaalisen näköisenä miten haluaa??! Onnistuin järkyttämään erään ranskalaisen tytön kääntäessäni katseeni pois tervehdyksen jälkeen kun hän oli jo aloittanut pusurituaalinsa. Tyttö luuli, että jotain on todella pahasti vialla. Kyllähän minä tiedän, että ranskalaiset aina pussaavaat poskille, mutta minulla oli tekemistä, enkä tullut ajatelleeksi tätä. Puolustauduin sillä, että olen suomalainen.
Ei pidä käsittää väärin, halaaminen ja pussaaminen ovat mielestäni oikein kivoja juttuja, mutta olen niin juntti että tämän sisäistäminen yleisenä tervehdysmuotona kestää. Minusta tuntuu, että näytän ihan dorkalta kun väkinäisesti yritän halailla ja pussailla vieraita ihmisiä, mutta nyt olen päättänyt ottaa seuraavaksi missiokseni tämän opettelemisen, niin, että en enää ole se ainoa juntti, joka pelkää kosketusta. Kun tulen takaisin täältä, koskettelen sitten teitä kaikkia oikein urakalla. Varokaa vaan.
torstai 11. lokakuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Toisaalta, miksi se on niin hienoa ja tavoiteltavaan että mennään nuolemaan toisten kasvoja ja käpälöimään heti kun tavataan?! Kelaa mitä määrää pöpöjä vastaan siinä saa koko ajan taistella. On kyllä niin suomalainen (ja en siis sano ettenkö itsekin usein huomaa ajattelevani niin) näkökulma, että meidän kulttuuri on niin takapajuinen ja juntti, että on vaan pakko sopeutua muihin. Miksei monesti muualla tajuta kunnioittaa sitä, että meille henkilökohtainen tila on hieman eri asia kuin monelle muulle kulttuurille?
Joo, ja kisuallista on myös se, kun ei muista miltä puolelta minkäkin kansallisuuden edustajat aloittavat ton pusurituaaliksi kutsumasi menettelyn. Usein meinaa sitten tulla ihan kunnon pusu kun yrittää väärältä puolelta...
Heh, kerran mä meinasin halata kun tämä toinen yritti pussata. Suuteli sitten johonkin tonne niskaan, perus-nolotilanne:)
Mä en ees moikkaa puol tntemattomia, saati rupee pussailee tai halailee niitä, hyi.
T.Lallu
Lallu kunnon maailmankansalainen ;)
Lähetä kommentti