Western Australia (WA)

Ensimmäiseksi: Western Australia -reissu oli paras ikinä tekemistäni reissuista!

Australia jakautuu 6 osavaltioon ja muutamaan territorioon. Melbourne, jossa minä opiskelen sijaitsee Victorian osavaltiossa, suunnilleen kaakkois-Australiassa. WA-reissu suuntautui nimensä mukaan Länsi-Australiaan (WA). WA on kooltaan Australian suurin osavaltio. Jotain koosta kertoo se, että rajojen sisään mahtuisi muutama Britannia. WA:ssa asukasluku on n. 2 miljoonaa, joista 1,5 milj. asuu osavaltion pääkaupungissa Perthissä. Muissa osissa asukkaita on vain kourallinen ja suurin osa WA:sta onkin melko autiota erämaata.

Aloitimme reissun Perthin kaupunginosasta Fremantlesta. Olin ensimmäinen henkilö, joka saapui Fremantleen hostelliin, jossa meidän oli määrä tavata. Tämä johtui pelkästään siitä, että olin viimeinen, joka varasi lentoja ja sain tietenkin parhaat lennot. Lento Melbournesta Perthiin kesti n. 3,5 tuntia, välimatkaa kaupungeilla on reilu 3000km. Välillä etäisyyksien hahmottaminen Australiassa hieman ontuu, koska kaikki on niin älyttömän kaukana. Joka tapauksessa olin Fremantlessa hyvissä ajoin heti aamulla ja minulla oli hyvin aikaa hankkia tarvitsemiani varusteita alkavalle reissulle. Koska aikaa tuntui olevan liiankin hyvin, lähdin hostellin asukkaiden kanssa (joihin tutustuin paikan päällä) irkkubaariin rentoutumaan. Viiden aikaan totesin, että on aika lähteä ostamaan varusteita, mutta kappas, kaikki vaatekaupat olivat menneet viideltä kiinni. Vissiin en ostanut sitten vaatteita. Ruokakauppa oli onneksi auki kuuteen ja saimme ystäväni Janneken kanssa ostettua neljän päivän maastomuonat.

Varsinainen reissu alkoi maanantaiaamuna 17.9 hostellin alakerrasta. Pakkasimme rinkkamme, teltat, kylmäboxit ja ruuat valmiiksi ja odottelimme vuokraminibussin saapumista. Tällä aikaa kello tuli yhdeksän ja huomasin tilaisuuteni koittaneen; juoksin läheiseen vaatekauppaan ja ostin itselleni shortsit. Jee! En joutunut olemaan farkuissa koko reissua =)

Bussi oli pakattuna ja valmiina lähtöön puoli kymmenen aamulla ja sen kunniaksi Perthissä, Australian aurinkoisimmassa kaupungissa rupesi satamaan. Kahden ensimmäisen päivän aikana ajoimme pääasiassa kohti pohjoista (eli ala-Australiasta ylöspäin ;)) tarkoituksena oli ajaa reilut 1200km. Ensimmäinen pysähdyksemme oli lounastauko jonkin lammen vieressä, jossa eli jotain esihistoriallista mönjää. Lounas oli maittava, mönjä ei tehnyt minuun vaikutusta. Seuraava pysähdyksemme oli viinakauppa, jossa ryhmänvetäjä kehotti kaikkia ostamaan tarvitsemansa alkoholin. Pian tämän jälkeen leiriydyimme pysähdyspaikalle maantien varteen ja valmistimme illallisen trangioilla. Leiripaikalla oli aivan käsittämättömän pimeää, enkä minä tietenkään ollut ostanut suositeltua otsalamppua, koska ajattelin pärjääväni minimagliten kanssa. Puh pah. pärjäsin sitten pimeässä miten pärjäsin. Pimeässä näkemistä ei mitenkään helpottanut silmälasit, joiden kanssa jouduin tuskailemaan, koska silmäni voivat huonosti. (Silmätulehdus ei ole helpottanut muuten vieläkään, enkä jaksa mennä uudestaan lääkäriin). Maastoillallisen jälkeen pesimme ruokailuvälineet ja valmistauduimme yöpuulle. Ryhmänvetäjä Aaron kehotti nukkumaan taivasalla makuupusseissa, koska WA:ssa ei koskaan sada. 10 minuuttia tämän jälkeen alkoi rankkasade. Pystytimme teltan ja nukuimme sateenropinassa muutaman tunnin. Herätys seuraavana aamuna oli jo kello 5.

Seuraavana päivänä jatkoimme bussimatkaa ja pysähdyimme ihmettelemaan muinaisen merenpohjan muovaamia Pinnacleseja. Illalla saavuimme seuraavalle leiripaikallemme Coral Baylle, ihan kunnolliselle leirintäalueelle ja kävimme testaamassa snorklausvälineemme ennen illallista. Kolmannen päivän pyhitimme kokonaisuudessaan Coral Bayn ihastelemiseen. Minä menin Manta ray (=rausku) + snorklausreissulle. En voi sanoa kunnolla nähneeni rauskuja, mutta muut lmeisesti näkivät ne. Minä näin jotain epämääräistä tummaa... Snorklaaminen Coral Baylla oli sen sijaan aivan uskomattoman upeaa. Koraallit olivat aivan mahtavia ja kaloja oli vaikka kuinka paljon. Coral Baylla on luonnollinen korallihain hampaidenpuhdistuasema (pieniä kaloja, jotka puhdistavat haiden hampaat) ja sen ansiosta näimme kolme haitakin! Olen aivan myyty vedenalaisesta maailmasta ja suunnittelenkin nyt sukelluskurssille menemistä :) Matkalla takaisin rannalle näimme myös ryhmän delfiinejä ja illalla kävellessämme rannalla näimme aivan valtavasti haita. Coral baylla on haiden hoitoalue, joten toisessa päässä rantaa ui satoja ja satoja pieniä haita (n.1m). Kuinka siistiä! Päivän päätteeksi goonasimme (goon = halpa hedelmäviini) itsemme varmistaaksemme parhaan mahdollisen olotilan seuraavan päivän bussireissulla.

Coral Bayn jälkeen jatkoimme matkaa Mandu Mandu Gorgelle (rotko, sola) jossa tutustuimme WA:n luontoon. Pahin vihollinen matkan aikana löytyi tällöin. Saatanallinen piikikäs spinifex ruoho, jota oli kaikkialla koko ajan. Sain ruohosta pahoja vammaoja jalkoihini ja käsiini. Spinifex seurasi meitä Perthiin saakka. Mandu Mandussa kävelyn jälkeen pääsimme uimaan Yardi Creekiin. Vesi kulki kahden jyrkänteen välissä ja toinen ryhmänvetäjämme Aaron The Australian Bushwalker, joka ei lähes koskaan käytä kenkiä, vaan kulkee paljain jaloin, kiipesi jyrkänteelle ja hyppäsi veteen. Tietysti me kaikki seurasimme perässä. Muutama seurasi Aaronia myös erittäin korkealle jyrkänteelle (n.15m)ja hyppäsi sieltä. Katselin touhua ja toivoin, että kenellekään ei sattuisi mitään. Aaron kielsi meitä kertomasta kaikkea yliopistolle. Leiriydyimme yöksi luonnonpuiston (iso alue, jossa solat ym.olivat) leirintäpaikalle. Nukuimme yön rivissä hiekkadyyneillä tähtien alla. Yö oli muuten täydellinen, mutta minun kesämakuupussini ei ollut riittävän lämmin ja kirosin yöllä sitä, etten vuokrannut yliopiston makuupussia.

Seuraavana päivänä snorklasimme Turquoise Baylla ja kävimme iltapäivällä täydentämässä ruokavarastojamme supermarketissa. Leiriydyimme ihka oikealla leirintäalueella, jossa pääsimme suihkuun! Vietimme iltaa baarissa katsoen footya, josta en vieläkään tajua, enkä oikeastaan haluakaan tajuta mitään. Istuin selkä valkokankaaseen päin ja join siideriä. Seuraavan aamun herätys oli taas käsittämättömän aikaisin. Lähtö oli 5.30 ja sitä ennen piti purkaa leiri ja pakata bussi.

Kuudentena päivänä suuntasimme Karinjini National Parkiin, jossa pääsimme uimaan upeaan solaan. Pääsimme taas seikkailemaan eräoppaamme Aaronin kanssa luonnossa. Yritimme löytää käärmeitä tai muita örkkejä, mutta tuloksetta. Parasta paikassa oli vettä täynnäoleva kivikuoppa, jonne hypimme parin metrin korkeudelta. Minä näppäränä hyppäsin melkein seinää päin. Kuulema ei kannata ponnistaa hypätessään pieneen koloon...

Illaksi leiriydyimme Australian erämaahan, jossa tutustuimme toiseen vihilliseemme punaiseen likaan (red dirt). Tämän leirin jälkeen punaista shittiä oli joka paikassa, kaikissa varusteissa, ruuassa ja ihmisten vaatteissa ja naamassa. Loppumatkasta kukaan ei enää oikeastaan välittänyt puhtaudesta pätkääkään. Punashittiä kun ei voinut välttää, vaikka olisi yrittänyt.

Seuraavana kahtena päivänä kävimme erillaisessa solissa Karijini National Parkissa. Paikat olivat todella upeita! En tosin olisi uskonut, että niihin pääseminen vaatii ihan oikeasti kunnon kiipeämistä ja fyysisiä suorituksia. Kiipesilimme päivittäin vaikeissa paikoissa ja ihmettelen, että kaikki selvisivät ilman kummempia tapaturmia. Pari vuotta sitten joku lihava tyttö oli tosin vastaavalla reissulla pudonnut jyrkänteeltä ja saanut aivovamman. Oli kuulema viettänyt pari kuukautta koomassa sairaalassa...

Osa kiipeilyistä oli ihan kunnolla haastavia ja siksi eräs saksalainen ryhmämme jäsen päätti olla vielä aamullakin kännissä.

Reissuun mukaan ostetut märkäkengät tms. osoittautuivat jokaisen dollarin arvoiseksi ($10). Käytin niitä joka päivä ja loppureissusta ne olivatkin niin rikki, että vippasin ne roskikseen. Hauskaa oli, että 90% ryhmämme jäsenistä oli ostanut samat kengät samasta kaupasta ja lähes koko ryhmä tepasteli samanlaisissa jalkineissa.

Vietimme viimeistä iltaa ison leiritulen äärellä pelaten "never have I ever"-peliä. Aina jos oli tehnyt asian piti ottaa huikka. Lopputulos oli, hmm... no oli.

Reissulla oli jotain ärsyttävääkin. Olimme 2-4 hengen ruokaryhmissä ja minun ja Janneken ryhmässä oli kiinalainen Wei. Alkuun Wei vaikutti vain hiljaiselta ja hyvin aralta, mutta melko pian saimme huomata, että hän oli täysin kykenemätön mihinkään. Teltan pystyttäminen tai purkaminen ei onnistunut. Ruuan valitseminen kaupassa ei onnistunu, puhumattakaan ruuan valmistamisesta. Wei ei myöskää kyennyt löytämään kylmäboxista juustoa, koska se ei ollut ihan päällimmäisenä. Edes täydellisten ohjeiden kanssa hommasta ei tullut mitään. Eräänä iltana olin valmistamassa meille ruokaa trangialla ja käteni olivat täynnä töitä. Pyysin vieressä paikallaan ruokaa odottavaa Weitä hakemaan minulle kylmästä yhden siiderin. Ei kuulema sopinut, koska hän ei tiennyt millaisia ne ovat. Minulla oli sopivasti yksi tyhjä pullo vieressäni ja näytin sitä Weille. Siltikään hän ei suostunut hakemaan yhtä pulloa minulle vaan jatkoi vain ruuan tuijottamista. Tämän jälkeen saatoin ehkä sanoa jotain ilkeää hänelle kun rupesi käpy palamaan...

Vietin reissun jälkeen 4 päivää Perthissä. Olin suurimman osan ajasta niin väsynyt, että en jaksanut edes puhua muille. Perth oli kuitenkin oikein kiva kaupunki. Nautiskelin siitä makoilemalla huippu-upeassa puistossa kuunnllen rauhallista live-musaa. Oli ikävää palata takaisin kylmään Melbourneen.