Tammikuussa kotiin

Otin hieman jatkoaikaa ja siirsin lentolippuni tammikuulle. Palaan Suomeen 26. tammikuuta. Ajattelin, että en viitsi tulla täältä kesän keskeltä sinne räntäiseen ja pimeään Suomeen. En tiedä vielä mitä teen jouluna ja uutena vuotena. Hieman ongelmallista on, että kaikki mun vaihtarikaverit lähtevät himoihinsa ihan pian. Osa on jo lähtenyt. En tiedä kenen kanssa sitten leikin...

Elämä kokeiden jälkeen on jatkunut leppoisasti. Olen ollut viihteellä ja käynyt eläintarhassa. Ei mitään huippuerikoista. Olen myös katsellut jotain hieman halvempaa ja vähemmän tupakalle haisevaa murjua loppuajaksi. Kyllä, on mahdollista asua kolmessa eri osoitteessa vaihdon aikana!

Halusin jäädä tänne Melbourneen erityisesti siksi, että voisin hieman työskennellä täällä. Kävin aikoja sitten työhaastattelussa yhdessä asianajotoimistossa, mutta en voinut työskennellä siellä, koska mun typerällä opiskelijaviisumilla sai työskennellä vain 20 tuntia viikossa (EU:ssa on paljon hyviä puolia). Sen jälkeen hain hieman laiskasti töitä, koska piti keskittyä kokeisiin. Viikko sitten kävin kuitenkin toisessa työhaastattelussa ja tänään soitettiin ja pyydettiin aloittamaan työt keskiviikkona Lloydsilla! Jee! Käsitin, että siellä pitää käyttää jotain jakkupukua ja vissiin mulla ei ole ihan hirveästi mitään työvaatteita täällä messissä. Pitänee mennä jostain kirpparilta ostamaan.

Oletteko muuten kuulleet PISA-testistä? Todella monet täällä ovat sanoneet minulle, että Suomessa on maailman paras koulutusjärjestelmä ja Suomi on oppimistulosten kärkimaa. Kyllähän olen aina tiennyt, että me ollaan helvetin fiksuja ja filmaattisia, mutta en tajunnut, että PISA-testin mukaan ihan oikeastikin sijalla 1. Go Suomi! Huomautin tästä hollantilaiselle kaverilleni ja sanoin olevani paremmin peruskoulutettu kuin hän. Nyt meillä on kisa menossa ja odotamme pian julkaistavia uusia tuloksia. Peukut pystyyn, että Suomi pitää ykkössijan!

Viimeinen koulupäivä

Nyt se päivä on koittanut, viimeinen päivä opiskelua ja huomenna viimeinen koe. Yhyy! Miten tämä muka meni näin nopeasti? Epäreilua. Joudun sanomaan kaikille kirjastontädeille jäähyväiset ja käydä vilkuttamassa kirjaston joka kolkassa. Pitää varmaan myös mennä viimeiselle sushilounaalle kampusalueelle.

Yliopisto kyllä tarjosi minulle toista lukukautta ja tekisi mieli ihan oikeasti jäädäkin. Olen uhrannut asialle monta ajatusta, mutta nyt kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että palaan Suomeen. Toivottavasti vanhana ei harmita. En kuitenkaan ajatellut palata Suomeen ihan heti, vaan vasta tammikuussa. Aion viettää joulua rannalla B)

Kävin eilen ensimmäisessä kokeessani. Ei mennyt mitenkään kovin hyvin. Kirjoitin ensimmäistä vastausta 2 tuntia ja kahteen seuraavaan tehtävään jäi aikaa 1 tunti. En tiedä meneekö läpi. Jos rehellisiä ollaan, niin ei ne kyllä tollasia saisi päästää läpi. Kokeeseen sai tuoda oppikirjan ja mitä tahansa muuta materiaalia. Mulla oli loppujen lopuksi kamaa niin paljon, etten saanut pidettyä niitä edes siinä pöydällä. Koevalvojat kävivät vähän väliä kysymässä, että onko mulla kaikki ok. No ei tietenkään ollut. Olen maannut rannalla ja ollut viihteellä. Kaikki olisi ollut ok, jos olisin saanut enemmän vihiä tehtävien vastauksista.

Kävelin yksi päivä lähipuiston läpi ja siellä oli menossa paikalliset häät. Oli aika erikoiset. Jäin seuraamaan vihkitilaisuutta ihan mielenkiinnosta. Morsiamella oli musta hääpuku ja 6 kaasoa/morsiustyttöä. Täällä on tapana pyytää kaikki lähimmät kaverit morsiustytöiksi. Sulhasella myös oli 6 kaveria. Morsiustytöillä oli hienot vaaleanpunaiset mekot kaikilla. Olivat tosi söpöjä! Vihkikaava ei ollut kristillinen, eikä mitenkään uskonnollinen muutenkaan. Vihkimistä suorittava henkilö oli kuin TV-juontaja, hänellä oli korvaan ripustettava mikrofoni ja hän veti oikein kunnon showta, "tässä on morsian, Annie! Taputetaan kaikki Annielle!". Hieman ihmettelin, oli aika erikoista touhua...

Lähden nyt mikroshortseissa ja topissa kirjastoon. Ulkona on yli +30 lämmintä. Kirjasto on hyvin ilmastoitu. Pitänee ottaa jotain lämmintäkin mukaan.

Ruisleipää ja salmiakkia

Ruoka-aiheiset otsikot jatkuvat. Kävin eilen yhden suomalaisen tytön kanssa Melbournen Suomi-seurakunnan myyjäisissä. Ostin salmiakkia, ruisleipää ja Fasun sinistä. Nam, nam. Suurin osa on nyt jo syöty. Tietysti.

Alkuun kun tulin tänne, yritin parhaani mukaan varoa tapaamasta yhtään suomalaista, ja kun niitä ei löytynyt, menin itse etsimään. Melbournessa on Suomi-talo, jossa on toimintaa joka viikko. Viime viikolla oli siellä pelaamassa pesäpalloa tyyppien kanssa ja tarkoitus oli mennä tänäkin aamuna, mutta tuolla ulkona sataa niin ei huvita. Lisäksi mulla on huomenna ensimmäinen koe jonka teen ja reputan täällä. Olen ollut niin laiska, että hävettää ihan oikeasti. En ole käytännössä lukenut ollenkaan, enkä tajua aiheesta mitään. Ei ole menossa läpi.

Suomalaisista vielä... Toimintaa täällä järjestetään Suomi-talolla ja seurakunnalla. Suomi piffaa tänne pastorin, joka kuulema suurimmaksi osaksi pelaa golffia. Ei ole rankkaa. Täällä asuu noin 900 suomalaiseksi laskettavaa henkilöä. Monet ovat muuttaneet joskus 50-luvulla ja kasvattaneet lapsen íhan ausseiksi. Lapset eivät siis enää puhu suomea. Löytyy tosi juuri muuttaneita suomalaisia nuoriakin. Erilaisten tapahtumien suomihenki on kuitenkin korkealla. Jotain asiasta kertoo alla oleva kuva.



Heräsin tänään valmiina aloittamaan päiväni ruisleivällä. Olin eilen ostanut lisäksi juustoa ja kinkkua. Molemmat ovat harvinaista herkkua meidän jääkaapissa. Yöllä kusipää aasi sikanaama kämppikseni olikin sitten vetänyt rumaan turpaansa suurimman osan kinkusta ja juustosta ja päättänyt kännissä myös rikkoa minun juustohöyläni. Täytyy sanoa, että on kevyt vitutus. Maksan jo ylihintaa tästä kämpästä ja sitten saan vielä ruokkia työssäkäyvän juristin. Muutenkin koko tyyppi on niin vastenmielinen ja likainen, että ei tosikaan. tyyppi voi ihan kevyesti jättää lautasellisen ruokaa homehtumaan pöydälle kahdeksi viikoksi ja stumpata röökit lautasille. Täällä vaan on välillä niin oksettavaa. Pitää sanoa sille jotain.

Voihan vihannes

Kävin nyt aamulla lähelläni olevalla Victoria Marketilla, joka on iso toripaikka kauppahallin kera. Ostan ruokani yleensä kaupasta, koska Vic menee kiinni jo kahdelta. Tänään olin kuitenkin reippaasti siellä jo kahdeksalta ostamassa halpoja vihanneksia ja hedelmiä. Hieman ehkä innostuin kun kotiin tullessani minulla oli kolme rasiaa kirsikkatomaatteja, kilo mansikoita, kaksi kurkkua, appelsiineja, kiivejä, persikoita, erialisia salaatteja, tavallisia tomaatteja, viinirypäleitä, fetaa, paahtopaistia, juustoa ja hiton kalliita artisokan sydämiä. En tiedä miten saan noi kaikki syötyä, kun en edes vietä aikaa 'kotona'. Varmaan mätänevät jääkaappiin.

Ruuan lisäksi Victoria Marketilta saa kaikkea mahdollista roinaa. Olen ostanut sieltä esim. korvakorut ja arm bandin i Podille (melkein aidon Apple-tuotteen). Ajattelin vielä katsella josko löytäisin jotkut kivat kengät ja kotieläimeksi voisin ostaa söpön pienen tipun.





Opiskelu on kurjaa. En tajua KV-oikeudesta mitään. Olen yrittänyt löytää typerästä ja vaikeasta kirjasta, jota meidän pitää lukea, jotain pointtia, mutta ei tunnu löytyvän. Nyt tajusin, että ei sitä olekaan. Ei sellaista asiaa kuin kansainvälinen oikeus ole olemassakaan. On vain sopimuksia maiden välillä ja niistä pidetään kiinni tasan niin kauan kuin se on hyödyllistä. Että se siitä. En ole varma pääsenkö kokeesta läpi. Kirjat ja muistiinpanot saa ottaa kokeeseen mukaan, mutta ei niistä mun tapauksessa ole mitään iloa. Menen huomenna tapaamaan aineen opettajaa. Täytyy harjoitella koiranpentuilmettä peilin edessä.

Kaikki kaverini ovat onnekkaasti jo lopettaneet opiskelunsa, joka ei tietenkään helpota minun urakkaani. No ollakseni rehellinen, ei mulla ole tarkoitustakaan ihan täysillä panostaa. Luotan hyvään tuuriin, jota minun tapauksessani ei usein ole.

Täällä on nyt kesä. Joka päivä on yli +20. Sopii minulle. Olin rannallakin yksi päivä. Pakko kyllä myöntää, että Melbournen rannat eivät ole niitä maailman parhaita. Aurinkoa silti riittää. Pitää lähteä rantailemaan jonnekin muualle.

Toiset opiskelee toiset ei

Lukuloma on alkanut ja nyt pitäisi paahtaa kokeisiin. Itse en jaksa ihan kauheasti panostaa. En ole edes varma hyväksytäänkö näitä opintoja meidän tiedekunnassa niin antaa olla. Luen jonkun verran, se saa riittää. Ongelma kuitenkin on, että kaikki mun homonaamakaverit paahtaa ihan täysillä. Yhtä tanskalaista tyttöä en ole nähnyt pian kuukauteen, koska se "ei voi sallia itselleen taukoja" eli esim. leffaa illalla. Tässä sitten ollaan. Mun kokeet tosin on reilua viikkoa myöhemmin kuin muiden, joten saa nähdä istunko sitten itse yksin kirjastossa kiroamassa kun muut kirmaavat kesälaitumilla.

Olin toissapäivänä 24/7 tietokonelabrassa kirjoittamassa esseetäni. Labrassa oli myös äiti noin 4-vuotiaan lapsensa kanssa. Tunnin verran siellä oltuani vierestäni vapautui kone ja tämä pikkutyttö juoksi siihen viereeni istumaan ja rupesi kärttämään minulta salasanoja koneeseen. Annoin tytölle paperia ja kyniä ja käskin piirtämään jotain. Tyyppi piirsi tietokoneen ja koneen ruutuun pelin, jota oli pelannut koko päivän ja rupesi selittämään mitä pelissä tehdään. On varmaan hieman yksipuolista lapsen elämä. Tämän jälkeen lapsen äiti tuli laittamaan tunnukset koneeseen ja ipana aloitti pelaamisen. Ystävällisesti hän koko ajan kertoi minulle mitä missäkin pelissä tapahtuu, eikä kehotukset olla hiljaa tehonneet ollenkaan. Enkä voinut olla myöskään pienelle lapselle ilkeä. Ei vissiin ole sen vika, että se joutuu viettämään koko päivän jossain tietokoneluokassa. Lähdin pois 4 tunnin jälkeen kun en voinut keskittyä. Ipana äitinsä kanssa jäi sinne.

Eilen oli Melbourne Cup Day, joka on pyhäpäivä täällä. Täällä on tällä hetkellä ravit menossa ja Melbourne Cup oli tärkein ajo (?). Ravit järjestetään raviradalla hieman keskustasta syrjässä. Koko alue on varattu juhlioille ja meno muisuttaa Suomen vappua ainoana eronaan se, että ihmiset pukeutuvat ykkösiin ja laittavat hienot hatut tai hiuskoristeet päähän. Minäkin osallistuin tähän tapahtumaan eilen. Olin hankkinut tapahtumaa varten ison hatun ja uuden mekon. Viekkaana tarkoituksenani oli palauttaa ne takaisin kauppaan kemujen jälkeen, koska en tarvitse niitä enää mihinkään. Kävi kuitenkin niin ikävästi, että lintu paskansi hattuuni. Luulen, että se ei ole enää palautuskelpoinen.