Alkuun kun tulin tänne, yritin parhaani mukaan varoa tapaamasta yhtään suomalaista, ja kun niitä ei löytynyt, menin itse etsimään. Melbournessa on Suomi-talo, jossa on toimintaa joka viikko. Viime viikolla oli siellä pelaamassa pesäpalloa tyyppien kanssa ja tarkoitus oli mennä tänäkin aamuna, mutta tuolla ulkona sataa niin ei huvita. Lisäksi mulla on huomenna ensimmäinen koe jonka teen ja reputan täällä. Olen ollut niin laiska, että hävettää ihan oikeasti. En ole käytännössä lukenut ollenkaan, enkä tajua aiheesta mitään. Ei ole menossa läpi.
Suomalaisista vielä... Toimintaa täällä järjestetään Suomi-talolla ja seurakunnalla. Suomi piffaa tänne pastorin, joka kuulema suurimmaksi osaksi pelaa golffia. Ei ole rankkaa. Täällä asuu noin 900 suomalaiseksi laskettavaa henkilöä. Monet ovat muuttaneet joskus 50-luvulla ja kasvattaneet lapsen íhan ausseiksi. Lapset eivät siis enää puhu suomea. Löytyy tosi juuri muuttaneita suomalaisia nuoriakin. Erilaisten tapahtumien suomihenki on kuitenkin korkealla. Jotain asiasta kertoo alla oleva kuva.
+marraskuu+060.jpg)
Heräsin tänään valmiina aloittamaan päiväni ruisleivällä. Olin eilen ostanut lisäksi juustoa ja kinkkua. Molemmat ovat harvinaista herkkua meidän jääkaapissa. Yöllä kusipää aasi sikanaama kämppikseni olikin sitten vetänyt rumaan turpaansa suurimman osan kinkusta ja juustosta ja päättänyt kännissä myös rikkoa minun juustohöyläni. Täytyy sanoa, että on kevyt vitutus. Maksan jo ylihintaa tästä kämpästä ja sitten saan vielä ruokkia työssäkäyvän juristin. Muutenkin koko tyyppi on niin vastenmielinen ja likainen, että ei tosikaan. tyyppi voi ihan kevyesti jättää lautasellisen ruokaa homehtumaan pöydälle kahdeksi viikoksi ja stumpata röökit lautasille. Täällä vaan on välillä niin oksettavaa. Pitää sanoa sille jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti