Arvaustauti on pahin sairaus mitä olen koskaan sairastanut. Kaikkien omaa elämääni koskevien päätösten tekeminen on aina ollut ihan helkkarin vaikeaa. Täälläkin olen nyt miettinyt kaikkea suuntaan ja toiseen, enkä ole osannut päättää mitä haluan ja mitä en. Tänään kuitenkin sitten vain ostin lentolipun Cairnsiin, Great Barrier Reefille. Ostin vain menolipun, koska aion matkustella hieman fiiliksen mukaan. Huippua! Hyvä minä. Lähtö on lauantaina. Tarkoituksena on aloittaa reissu Great Barrier Reefiltä ja käydä sukelluskurssi siellä. Cairnsissa ei voi uida tähän aikaan vuodesta, koska on niin lämmintä, että rannat ovat täynnä Box Jelly Fishejä, joiden sanotaan olevan Australian vaarallisimpia eläimiä. Polttamaan voi kuolla. Sukeltamaan riutalle kuitenkin pääsee. Cairnsista aion jatkaa Whitsunday Islandsille uimaan ja ihailemaan maisemia ja sieltä sitten Fraiser Islandille ja edelleen Brisbaneen ja Sydney:in.
Samalla kun päätin lähteä seikkailemaan päätin myös lähteä pois kalliista kaupunkiasunnostani alkoholisti kämppiksen luota. Pääsin majailemaan ystävieni Johannan ja Adrianin nurkkiin lauantaihin saakka ja saan myös jättää valtavan tavaravuoreni tänne lähtiessäni reissuun. Muutin tänään ja kirjoittelen nyt täältä. Kaiken joulupostin saa lähettää tähän osoitteeseen ja se myös tulee perille (sori A-L). 11/117 Park Street St. Kilda West VIC 3182.
Johanna on ruotsalainen tyttö, joka oli Melbun yliopistossa vaihdossa viime vuonna ja löysi täältä itselleen australialaisen miehen Adrianin ja nyt tyypit asuvat täällä Melbournessa yhdessä. Aikovat muuttaa kuulema vuoden päästä Ruotsiin.
Ystäväni Fran kysyi minulta yksi päivä, että miten olen muuttunut Australiassa olon aikana. Sanoin heti, etten luultavasti mitenkään muuten paitsi, että syön avokadoa nykyään päivittäin. Suosituin sushirulla, jota täällä myydään joka nurkassa on lohi-avocadorulla $2. Nam. Jos havaitsen jotain syvällisempiä muutoksia itsessäni (näiden fyysisten muutosten lisäksi) voin raportoida niistä myöhemmin.
Oletteko muuten koskaan kuulleet, että ihminen nielee n. 50 (vai oliko se 100) hämähäkkiä elämänsä aikana? Olen aina ihmetellyt asiaa, mutta täällä ollessani varmasti kirinyt omaa kiintiötäni. Löysin sängystäni joka päivä hämähäkkejä. Tyypeillä oli varmaan joku pesä siellä. Hämyt ovat onneksi niin pieniä, että niistä ei ole mitään haittaa, eivätkä ne pelota minua. Löysin yksi päivä yhden kaverin korvastani. :)
Olen vielä tämän viikon töissä Deloittella. Homma menettelee, mutta "pomo" on joku ihme naisvihaaja tiukkis. Siis sellainen lapseton uranainen, joka ei halua kenellekään muulle mitään hyvää ja joka ei osaa sanoa asioita ystävällisesti. Työkaverit ovat kuitenkin mukavia ja minusta on ollut kivaa olla töissä täällä ja nähdä hieman kuinka hyvin pärjään. Tänään soittelin asiakkaille ja tarkistin heidän sähköpostiosoitteitaan. En ehkä ollut paras henkilo hoitamaan asiaa, koska en vieläkään "pärjää" puhelimessa kunnolla. Asioita voi olla todella vaikeaa kuulla ja kaikki pitää pyytää tavaamaan. No kun on harjoitellut hyvin, osaa sitten tulevaisuudessa.
3 kommenttia:
Mulla on sama tauti. Päätösten ei tarvitse olla edes kovin suuria. Eilenkin hermostuin itseeni, kun en osannut päättää, menisinkö eräisiin bileisiin vai en. En mennyt, ja sitten harmittelin ja pohdin kotona, mistä kaikesta kivasta jäin paitsi. Rasittavaa.
Hienoa, että päätit reissata! Et varmaankaan tule katumaan.
Hah! Niin tuttu tilanne. Voin kayttaa tunteja aikaa jonkun aivan mitattoman paatoksen tekemiseen. Elama on.
Olin tanaan ekaa paivaa sukelluskurssilla. Aika huisia. Ylihuomenna lahdetaan veneella kahdeksi paivaksi riutalle sukeltamaan. Yota ollaan veneessa.
ei ois pitäny lukea mitä oot taas tehny ja tekemässä.. mä haluun kans sukeltamaan ja nukkumaan veneeseen!
mut mepä mennään tänään messilään laskemaan! keli on plus 1 ja näin - lähellä ettei sada vettä. mennään kuitenkin. istutaan sit kahvilassa ja vedetään tazzaa jos rinteestä on sulanu kaikki tykkilumi. jes.
Lähetä kommentti