Kotia kohti

Tänään alkaa mukava 35 tunnin matka. Ensimmäinen lentopätkä kestää 24,5 tuntia, siinä tosin tankkauslasku Honkkareihin. Lennän Melbournesta Lontooseen ja sieltä sitten Suomeen. Olen Suomessa lauantai-iltana yhdeksän jälkeen. Varsin miellyttävää matkata noin kauan.

Olen ostanut ilmeisesti liikaa tavaraa. Pakkaaminen kestää ja kestää, koska en saa kamojani tungettua mihinkään. Olen nyt pakannut käsimatkatavaroiden lisäksi kaksi laukkua. Lentolipun mukaan mulla saa olla vain yksi laukku. Yritän valita lentokentällä jonkun miesvirkailijan ja mennä mielistelemään.

Viimeiset päivät Melbournessa kuluivat oikein mukavasti. Kävin eilen reissulla great ocean roadilla, joka on täällä Victoriassa ikäänkuin nähtävyys. Sen lisäksi olen viettänyt aikaa kavereiden kanssa ja yrittänyt nauttia auringosta. Tänään oli tarkoitus mennä rannalle, mutta shoppailuun ja pakkaamiseen meneekin yllättävän paljon aikaa. Tunnin päästä pitää lähteä kentälle. Jatkan pakkaamista.

Nähdään Suomessa!

4 yötä jäljellä

Reissu itärannikolla oli mukava. Sydney oli iso ja ihan ok kaupunki. Kävin katsomassa oopperataloa joka kulmasta. Näytti ihan hienolta. Parhautta Sydneyssä oli kuitenkin kaupungin puutarhassa botanical gardenissa asuvat kesyt papukaijat. Ruokin lintuja leivällä (vissiin oli sallittua) ja hihkuin kuin pikkulapsi kun linnut istuivat olkapäälläni. Ihan huippua!




Tapasin bussimatkalla Sydneyin suomalaisen tytön Madelenen, joka ei kuitenkaan oikein puhunut suomea, koska oli Ahvenanmaalta. Tyyppi asuu kuitenkin Turussa, koska opiskeleen Åbo Akademissa. Jaksoin ihmetellä useaan otteeseen, että kuinka hän pärjää ilman suomea... Vietimme Madelenen ja hollantilaisen Stevinin kanssa päivän Sydneyssä ja koska oli Stevinin viimeinen päivä Australiassa rällätimme myös koko yön aamukuuteen. Seuraavan päivän kävin ihastelemassa Bondi Beachia. Meni hieman lepäämisen puolelle, koska yöunet jäivät kahteen tuntiin.

Tulin perjantaina takaisin Melbourneen. Lomafiilis oli heti poissa ja Melbournessa on ollut enimmäkseen tylsää. Täällä on ollut myös kylmä (+16c), eikä minua yhtään huvita enää asua muiden ihmisten nurkissa. Hostellit ovat tietenkin täynnä, koska täällä on Australian Open meneillään. Plaah ja plaah. Yritän päästä hostelliin huomenna. Tänään on neljä yötä jäljellä. Voin kaiketi nukkua kolme niistä hostellissa. Olen jo ihan innoissani tulossa kotiin. En jaksa innostua mistään täällä. Suomi, loska ja pimeys houkuttelevat yllättävän paljon. Vietän ehkä vielä jonkun post-joulun kynttilöiden, pipareiden ja (terästetyn) glögin kera.

Enää neljä yötä, jee!

Byronissa paistaa aurinko

Byron Baylla ollaan edelleen. Alunperin mun piti olla taalla kaksi yota, mutta on menossa jo kuudes paiva taalla. Voisin sanoa, etta viihdyn melko hyvin. Tanaan aion silti lahtea Sydneyin (nain sanon joka paiva ja muutan lippuani, heh). Olen nolannut itseni pariin otteeseen ihan kunnolla, mutta en ole ottanut siita mitaan suurempaa stressia, koska ajattelin, etta en nae naita ihmisia enaa koskaan...kunnes huoneeseeni saapui yksi suomalainen Tommi.

Koko Byron Bay on niin tayteen buukattu, etta mulla oli oma sanky vain kolme ensimmaista paivaa. Sen jalkeen ei hostellissa ole ollut enaa tilaa ja mina olen nukkunut yhden (kuuman) hollantilaisen blondin vieressa. Me osallistuttiin sen kanssa yokerhossa myos kilpailuun, jossa oli palkintona benjihyppylippu. Nolattiin itsemme taysin, mutta ei silti voitettu. Varmaan mulla on joku lesbon leima otsassa nyt. Yllatys, yllatys.

Kavin surffaamassa pari paivaa sitten. Paasin ylos laudalle pari kertaa, mutta ei se helppoa ollut. Rankkaa hommaa ja inhottavaa kun on suu ja silmat taynna suolavetta koko ajan. Kaikkea pitaa kokeilla, tai siis melkein kaikkea. Tassa ihan lahella Byron Bayta on kyla nimelta Nimbin, jossa eletaan ihan hoyryissa koko ajan. Nimbiniin jarjestetaan paivaretkia ja sinne voi myos menna asumaan hostelliin. Kaikki taalla tapaamani ihmiset, jotka ovat Nimbinissa kayneet ovat vedelleet kekseja ja sienia ja sanoneet etta oli aika erikoinen paikka. En mene Nimbiniin. En halua joutua kiusaukseen.

Otsikosta poiketen taalla muuten sataa vetta nyt. Puolen tunnin paasta on varmaan taas ok.

No worries!

Krapula on hieno asia. Ei paase sangysta ylos ennen puolta paivaa ja sitten joutuu skippaamaan kaikki paivan aktiviteetit ja miettimaan millainen pelle on edellisena iltana ollut. Piti lahtea tanaan surffaamaan, mutta yhden jalkeen ei enaa jarjestetty surfauskursseja. Varasin siis kurssin huomiselle ja aion kieltaytya goonaamisesta tanaan. Aion ainakin yrittaa.

Olen talla hetkella paikassa nimelta Byron Bay. Majoitan itseani ylikalliissa hostellissa (AUD 36/ yo) mutta paikka on sen arvoinen. Byron on ehdottomasti tunnelmaltaan paras paikka tahan mennessa vierailemistani kohteista. Kaikki ovat taalla todella rentoja ja rannat ovat pullollaan vanhoja hippeja, jotka polttelevat satkia. Kadulla on rivissa hippikauppoja, jotka myyvat sateenkaarivaatteita ja kasintehtyja koruja. Viihdyn oikein hyvin. Ongelmia ei ole, kaikki on no worries! Kaikki aussit muuten viljelevat no worrisia koko ajan, mutta en ole koskaan kuullut kenekaan sanovan G'day.

Ennen byronia olin Brisbanessa ja Surfers Paradisessa. Brisbane on ok kaupunki, Surfers Paradise on bilehelvetti. Pitka ranta, jonka varrella on tuhottomasti pilvenpiirtajia ja joka yo biletetaan. Myos koko hostellin henkilokunta bilettaa ja tappelee keskenaan yot niin, etta maksavat vieraat huutelevat huoneistaan 'shut up fuckheads'. Hyva meininki siis.

Kaksi viikkoa jaljella ja sitten kotiin. Lahden Byronista ylihuomenna Sydneyin ottamaan pakollisen 'mina ja oopperatalo' -kuvan ja jatkan sitten takaisin Melbourneen ryyppaamaan loput rahani niin etta rappio on taydellinen.

Faijas.

Sataa, sataa, sataa

En tieda enaa kuinka paljon naurattaa tama vesisade. Tanaan on 9. paiva sadetta. En enaa usko, jos joku sanoo Australian karsivan kuivuudesta. Koko kuivuus on varmaan joku vesiteollisuuden keksima vitsi. Alkuun jaksoin viljella "tanaan ei sada yhtaan niin paljon kuin eilen" -vitseja, mutta nyt lahinna vituttaa.

Olen paikassa nimelta Noosa, Susnshine Coastilla. Joopa joo, sunshine on varmaan jonkun optimistin nakemys. Uusi vuosi meni vesisateessa, ensimmaisen paivan luin kirjaa ja makasin hostellilla koska satoi, eilen surffasin netissa ja tanaan kavelin vesisateessa. Huomenna ajattelin jatkaa matkaa. Paskempi juttu on, etta KOKO Itarannikolla sataa. Melbournessa on luonnollisestikin hyva ilma, mutta en ma nyt sinne viitsi menna matanemaan.

Kavin viime viikolla Fraser Islandilla, jonka piti olla ihan siisti paikka. Ja olihan se ihan ok, mutta aurinkoisella saalla varmaan parempi. Meita oli siella 7 hengen porukka ja ajoimme saarta ympari 4wd jeepilla. Porukassa oli 2 tyyppia koreasta, jotka eivat puhunet lahes ollenkaan englantia. Ihan perseesta. Tollasten pitaisi ottaa joku ohjattu tursitikierros, eika tunkea ihmisten vaivoiksi, mutta niita siis raahattiin mukana. Ensimmaisena paivana Fraserilla saa oli todella kehno ja tiet huonossa kunnossa. Ajoin auton niin hyvaan kulmaan, etta kaiken jarjen mukaan sen olisi jo pitanyt kaatua, mutta ei. Sain koko porukan huutamaan kauhusta. Itse naureskelin ja sanoin, etta ei ollut lahellakaan! Nukuimme ensimmaisen yon keskella sademetsaa ja olin niin pirun pimeaa (ja pelottavaa) ettei nahnyt edes omaa kattaan, vaikka sen laittoi naamansa eteen. Oli varmaan elamani pimein hetki. Toiseksi yoksi menimme ihan oikealle leirintaalueelle.




Tulen kolmen viikon paasta kotiin. Toivon, etta loydan sita ennen hieman auringonpaistetta. Rahat ovat niin lopussa, etta pitaa ehka nukkua rannalla. (aiti jos luet tata niin huomioi rahatilanteeni). Voin myos ehka mennna johonkin rakahostelliin toihin...