Byron Baylla ollaan edelleen. Alunperin mun piti olla taalla kaksi yota, mutta on menossa jo kuudes paiva taalla. Voisin sanoa, etta viihdyn melko hyvin. Tanaan aion silti lahtea Sydneyin (nain sanon joka paiva ja muutan lippuani, heh). Olen nolannut itseni pariin otteeseen ihan kunnolla, mutta en ole ottanut siita mitaan suurempaa stressia, koska ajattelin, etta en nae naita ihmisia enaa koskaan...kunnes huoneeseeni saapui yksi suomalainen Tommi.
Koko Byron Bay on niin tayteen buukattu, etta mulla oli oma sanky vain kolme ensimmaista paivaa. Sen jalkeen ei hostellissa ole ollut enaa tilaa ja mina olen nukkunut yhden (kuuman) hollantilaisen blondin vieressa. Me osallistuttiin sen kanssa yokerhossa myos kilpailuun, jossa oli palkintona benjihyppylippu. Nolattiin itsemme taysin, mutta ei silti voitettu. Varmaan mulla on joku lesbon leima otsassa nyt. Yllatys, yllatys.
Kavin surffaamassa pari paivaa sitten. Paasin ylos laudalle pari kertaa, mutta ei se helppoa ollut. Rankkaa hommaa ja inhottavaa kun on suu ja silmat taynna suolavetta koko ajan. Kaikkea pitaa kokeilla, tai siis melkein kaikkea. Tassa ihan lahella Byron Bayta on kyla nimelta Nimbin, jossa eletaan ihan hoyryissa koko ajan. Nimbiniin jarjestetaan paivaretkia ja sinne voi myos menna asumaan hostelliin. Kaikki taalla tapaamani ihmiset, jotka ovat Nimbinissa kayneet ovat vedelleet kekseja ja sienia ja sanoneet etta oli aika erikoinen paikka. En mene Nimbiniin. En halua joutua kiusaukseen.
Otsikosta poiketen taalla muuten sataa vetta nyt. Puolen tunnin paasta on varmaan taas ok.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti